Mainos
Mainos

Seksikolumni: "Hän myy jotain, mistä ollaan valmiita maksamaan" – tuomitsetko sinäkin maksullisen naisen?

Miksi itseään myyvä nainen on se, joka tuomitaan, eikä hänen asiakkaansa? Elämmekö edelleen hengessä, jossa nainen on pyhä ja puhdas ja antautuu vain yhdelle miehelle pelkästä rakkaudesta – tai velvollisuudesta?

Seuraan aktiivisesti kaikenlaista kirjoittelua ja keskustelua, jota käydään seksin, seksuaalisuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden ympärillä. Kuvagalleriana toimivana Alastonsuomi.com-sivusto on sallinut nyt useamman kuukauden ajan käyttäjiensä ilmoittaa profiilissaan, ovatko he ”sponsoroitavissa”, tai mahdollisesti halukkaita ”sponsoroimaan”.

Kyseessähän on termillinen valkopesu. Ennen se oli "maksullinen seuralainen", "huora", nykyään”sponssaus”. Sama asia siinä on minun mielestäni taustalla.

Varmaan niiden naisten, parien ja muutamien miestenkin motiivit, miksi he niin tekevät, vaihtelevat. Ei ole minun asiani arvostella ihmisten syitä saada rahaa. En sano helppoa rahaa, sillä sitä se ei varmaankaan ole.

Mutta niiltä tuomitsevilta miehiltä, jotka sangen tuohtuneina julistavat, että "minun ei ole koskaan tarvinnut maksaa", "hyi, että iljettää tollaiset", haluaisin kuulla, miksi se heihin niin osuu ja uppoaa?

On nimittäin joukko miehiä, joiden fetissi on juurikin tuo maksullinen nainen, "kunnon huora". Onko se väärä fetissi, onko se huonompi kuin vaikka se, että joku laukeaa kuville, joissa nainen näyttää varpaansa? Tai se, että joku nauttii siitä, että hänet sidotaan ja häntä solvataan?

Tai onko näiden tuomitsevien miesten mielestä vielä kamalampi ajatus se, että se nainen saattaa saada "huoraamisesta" sen oman kiksinsä? Tai ihan vaan se, että se yksinhuoltaja vielä sen kahden alipalkatun työnsä lisäksi tarvitsee rahaa vuokraan, lasten harrastuksiin ja koiran eläinlääkärilaskuun?

Eivätkä miehet ole ainoita tuomitsijoita. Nainen on toiselle naiselle yleensä se ankarin ja armottomin tuomitsija. Pelkääkö nainen, jonka ei tarvitse, joka ei halua tai joka ei uskalla myydä itseään, että nuo maksulliset lemmen ammattilaiset viekoittelevat ylimaallisilla taidoillaan heidän kunnolliset kumppaninsa pois aviovuoteen viilenneistä lakanoista?

Naisen ruumiin myyminen on ollut kautta vuosisatojen kiistanalainen asia. Siihen liittyy yhä monissa maissa rikollisuutta ja naisten hyväksikäyttöä, ja monissa maissa se ei todellakaan ole naisen tai nuoren tytön oma valinta. Tätä parituksen kautta tapahtuvaa ihmiskauppaa en missään nimessä hyväksy. Puhun siitä kapeasta sektorista, jossa nainen itse on oikeasti valinnut sen, että hän myy jotain, mistä ollaan valmiita maksamaan.

Alastonsuomi.comin edustaja nimittäin kertoi haastattelussa, että sponsorointia hakevat naiset eivät itse asiassa myy sitä itseään, vaan esimerkiksi käytettyjä pikkupöksyjä, privaatteja videoita tai Skype-sessioita.

Se, että vaikkapa käytetyille pikkupöksyille on kysyntää kertoo siitä, että ne ovat joillekuille fetissi, pakkomielle, kiinnostuksen kohde. Pidän paljon parempana vaihtoehtona sitä, että he ostavat ne joltain naiselta netissä, kuin että varastavat ne kyläreissulla isäntäperheen pyykkikorista. 

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme