Mainos
Mainos

Seksikolumni: Ketä saan syyttää sinkkuudestani?

Sinkun elämä on aika rankkaa. Ensin sitä miettii, miksi on aina yksin, toisena hetkenä miettii, miksi edes pitäisi olla jonkun kanssa.

Sinkkuus on jännä juttu. Yhtenä hetkenä sitä ajattelee, että ei koskaan löydä ketään järkevää ja vika on kaikissa miehissä. "Kukaan ei pidä minusta!"

Kun sitä siinä sitten vähän pohtii pidemmälle, niin muistaa, että edelliselläkin viikolla lakkasi ihan oma-aloitteisesti yhtäkkiä viestittelemästä kolmen eri miehen kanssa ihan tuosta noin vain. Siis kirjaimellisesti vain poisti keskustelut puhelimesta ja unohti koko asian. Että onko se vika nyt niissä miehissä sittenkään?

No, olihan sillä yhdellä tyttöystävä, toisella karvoja ihan omituisissa paikoissa ja kolmas oli jotenkin vähän liian kiinnostunut. Kuka nyt laittaa heti aamukahdeksalta viestiä? Taatusti joku epätoivoinen.

Kun vähän syvemmältä alkaa kaivamaan mieshistoriaansa, niin tajuaa, että eihän sitä ole tullut suostuttua treffeillekään sitten vuoden 2012 ja silloinkin sitä lähti vain siksi, ettei keksinyt yhtään mitään muutakaan tekemistä. 

Kun tätä asiaa alkaa pohtimaan sitten vielä vähän syvemmältä, niin tajuaa, että eihän sitä varmaan oikeasti edes haluaisi ketään. Mikä muuten selittäisi sen, että silloin edellisenkin kerran, kun kieltäytyi edes tapaamasta jotain miestä, teki sen vain siksi, että halusi olla ihan yksin? Vetosi työasioihin vain siksi, että halusi ihan oikeasti vain katsoa Netflixiä rauhassa, ei päätyä paneskelemaan sen pyöriessä taustalla. Vaikka on se paneskeleminenkin aika huippua.

Mutta sitten sitä muistelee sitä toistaa kertaa, kun kieltäytyi tapaamisesta – silloinkin siksi, että halusi vain maata kotivaatteissa sohvalla ilman meikkiä ja likaisella tukalla. Eikä jaksanut siivota tai tehdä ruokaa jollekin miehelle. Saati sitten tälläytyä ja lähteä ulos! Yksin sentään saa käyttäytyä miten haluaa, kun taas parisuhteessa pitää vähän joskus laittautua. Miksi? Koska kuka jaksaa katsoa rotanraatoa sohvallaan ja vielä harrastaa seksiä sen kanssa? 

Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että yksin kotona ollessa voi olla ihan minkä näköinen huvittaa, syödä ihan mitä huvittaa ja katsoa telkkarista ihan mitä huvittaa. Siis katsoa Salkkareita rotanraatona käsi ihan ikiomassa popcorn-kulhossa. Joskus (lue: aina) se on vaan hemmetin paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin mennä hämyiseen elokuvateatteriin katsomaan jotain surkeaa toimintaelokuvaa, koska se mies ei tajua kuitenkaan antaa treffikumppaninsa päättää leffaa.

Sitten pitäisi leffan päätteeksi vielä keskustella siitä kulttuurielämyksestä ja sitä tulee sanoneeksi, että ”No joo, en mä nyt yleensä Steven Seagalin leffoja katso, mutta olihan tämä ihan hyvää viihdettä”, vaikka tarkoittaa, että ”En ole 16 vuoteen nähnyt yhtä huonoa elokuvaa ja vihaan sinua siksi, että toit minut katsomaan sitä”. Sitten pohditaan, että mihin mennään syömään ja toinen hehkuttaa jotain sushia eikä ymmärrä, että ehkä joku (lue: minä) vihaa sushia ja on ihan ilmiselvää, että meistä ei kyllä koskaan tule paria. Ja sitten alkaa ärsyttämään, koska treffejä on kulunut vasta kaksi tuntia, mutta nyt on jo selvää, että olemme ihan eri aaltopituudella ja ne kaksi tuntia elämästä ovat menneet täysin hukkaan. (Ei millään pahalla, Steven Seagal.)

Ja kun ne painajaisten treffit ovat vihdoin päättyneet, tunnelma on vaivaantunut. Niin vaivaantunut, että hetken sitä luulee, että nyt se urpo aikoo vielä kätellä kohteliaan halauksen sijaan. Mutta sitten se taputtaakin vain kevyesti olkapäälle ja katoaa elämästäni yhtä nopeasti kuin sinne saapuikin.

Ja lopputulos on se, että sitä menee kotiin makaamaan rotanraatona sohvalle miettimään, että kuka edes tarvitsee miehiä? Paitsi tietysti seksiin ja kertomaan, miten höyrypesurin aiheuttamat vammat saa vuokrakämpän parketista pois.

Niin. Huonoin puoli sinkkuudessa on kyllä se, ettei ikinä tiedä, milloin saa seuraavan kerran seksiä.

Mitä siihen mahdolliseen parisuhteeseen tulee, niin ehkä sitä pitää vaan luottaa siihen, että Se Oikea saapuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tai sitten vain rehellisesti todeta, että Netflix on minulle Se Oikea. Ainakin juuri nyt. 

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme