Mainos
Mainos

Seksikolumni: Mistä tietää, että mies pettää?

Uskottomien selitykset kotona ovat niin arkisia, ettei niistä voi epäileväisinkään vaimo päätellä mitään.

Naiset pettävät myös, tiedän. Koska omassa ystäväpiirissäni näin ei kuitenkaan ole, tai siitä ei vain puhuta, en osaa ottaa kantaa siihen, millaisia selityksiä pettävät naiset kotona antavat poissaoloistaan. Sitä vastoin miesten selityksiä olen kuullut niin paljon, että en usko voivani luottaa ikinä enää yhteenkään kaksilahkeiseen.

Omat ja ystävien kokemukset paljastavat, että kun mies lähtee toisen naisen luo, hän voi kotona kertoa vaikkapa lähtevänsä Bauhausiin (tositarina), pelaamaan sählyä (tositarina) tai lähipubiin katsomaan matsin ekaa erää (tositarina). Tiedänpä sellaisenkin tapauksen, jossa lähdettiin ”pesemään autoa”, mutta palattiin kotiin likaisen auton kanssa. Puhumattakaan tietenkään niistä yleisimmistä tapauksista, jossa baarin jälkeen on käyty ”kaverin luona jatkoilla”. Joo, jatkoilla tosiaan on käyty, mutta kaveri on ollut tuttavallisempaa sorttia. Eikä oikeastaan kaverikaan.

Mistä siis tietää, että mies pettää? Ei mistään, hitto soikoon. Totta kai on tiettyjä merkkejä käytöksessä, jotka kielivät salaisuuksista, mutta ei jokainen Bauhaus-keikka, sählypeli tai venähtänyt baari-ilta vielä automaattisesti tarkoita syrjähyppyä.

Jos alkaa penäämään jokaisesta kauppareissusta kuittia, selfietä ylitöistä tai somekuvaa baarista, tulee hulluksi. Pelottavintahan antamissani esimerkeissä on se, kuinka tavallisia selityksiä ne ovat – ja kuinka helposti ne menevät läpi. Ei mitään monimutkaisia sepustuksia, joista jää heti kiinni, vaan ihan arkisia ”kulta, käväisen ostamassa ruuveja” -tyyppisiä asioita. Kuka näitä osaa edes epäillä?

Olen siis ankarasti pohdittuani tullut siihen tulokseen, että on varmaankin parasta pysyä sinkkuna. Kukaan ei jaksa jatkuvaa kyttäämistä, mutta en toisaalta siedä ajatusta siitäkään, että odottaisin hölmönä kotona miestä ylitöistä, kun tämä kaiken aikaa saattaisikin duunata toimistohommien sijaan kliseisesti vaikkapa sihteeriään.

Joskus toivon, että olisin voinut pysyä sellaisena sinisilmäisenä ”minun mieheni ei ainakaan koskaan pettäisi” -ihmisenä. Niillä tyypeillä on helppoa! Ei stressiä syrjähypyistä, olipa niitä sitten todellisuudessa tai ei. Tieto on valtaa, paitsi tapauksessa, jossa luotto koko vastakkaiseen sukupuoleen on mennyt siksi, että on sattunut törmäämään liian moneen tositarinaan pettämisestä.

Korostan vielä: en siis missään nimessä yleistä ja väitä, että kaikki miehet pettävät. Eivät petä. Kaikki naisetkaan eivät petä. Mutta epätietoisuus hyvisten ja pahisten välisestä rajasta on yksinkertaisesti niin häilyvä, että tuntuu helpommalta epäillä automaattisesti kaikkea ja kaikkia…

Älä siis kuvittelekaan voivasi lähteä "sählymatsiin" minun vahtivuorollani.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme