Mainos
Mainos

Seksiriippuvuus: Pakkomielle vai vain voimakas vietti?

Seksiriippuvaiselle ei mikään riitä, kun kysymys on seksistä. Mutta miksi he ovat riippuvaisia seksistä ja voiko riippuvuudesta päästä eroon?

Seksiriippuvaisten määrä on kovasti nousussa, mikäli on uskomista kansainvälisiä seksologeja. Seksiriippuvaisia on arvioiden perusteella nykyisin noin 3–5 prosenttia. Heistä peräti 75 prosenttia on miehiä. Seksiriippuvuutta esiintyy eniten 20–30-vuotiailla.

Seksuaalinen addiktio

Patric Carnes käytti termiä ’seksuaalinen addiktio’ ensimmäisen kerran vuonna 1983 kirjassaan Out of the Shadows: Understanding Sexual Addiction. Sen jälkeen alan ammattilaiset ovat kiistelleet siitä, onko varsinaista seksuaalista riippuvuutta laisinkaan olemassa. Esimerkiksi Amerikan psykiatrisen yhdistyksen tautiluokitus DSM IV (mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen ohjeisto) ei tunne kyseistä termiä.

On kuitenkin näyttöä siitä, että osa ihmisistä ei pysty hallitsemaan seksuaalista käytöstään siten, ettei siitä olisi harmia heille tai heidän läheisilleen. Toiset nimittävät tätä tilaa seksuaalisen kontrollin ongelmaksi. Toisten mielestä kyseessä on seksuaalinen pakkomielle. Jotkut ovat sitä mieltä, että kyseessä on vain voimakas seksuaalinen vietti.

Seksiriippuvuuteen katsotaan kuuluvan viisi eri pääelementtiä:

1) seksuaali-impulssien kontrollin puute

2) käyttäytymisen haitalliset seuraukset, vaikka riippuvuudesta kärsivä henkilö tämän usein kieltää

3) kyvyttömyys hallita muita elämänalueita

4) käyttäytymisen asteittainen tihentyminen

5) lopettamisen jälkeen esiintyvät vieroitusoireet.

Earlen ja Crown mukaan seksi aiheuttaa seksiriippuvaiselle erittäin voimakkaan hyvänolontunteen, jota mistään muusta saatava mielihyvä ei voita. Heidän mukaansa seksuaalinen käyttäytyminen on riippuvuudesta kärsivälle henkilölle tapa paeta jokapäiväisen elämän paineita ja ongelmia. Riippuvuudesta kärsivä henkilö ei voi myöskään vastustaa seksin kiusausta. Hän yrittää lopettaa, haluaa lopettaa ja lupaa kerran toisensa jälkeen lopettaa toimintansa, mutta ei onnistu siinä. Seksiriippuvuuteen kuuluukin yleensä pakonomaisuus.

Seksiriippuvuuteen on laskettu kuuluvaksi seuraavat oireet:

Käyttäytymisoireet

– Jatkuvaa seksuaalista aktiviteettia

– Kyllästymisen jälkeen etsitään uusia seksuaalisia ärsykkeitä

– Pakonomainen itsetyydytys

– Toistuvat epäonnistumiset lopettaa tai vähentää ylenpalttista tai ongelmallista seksuaalikäyttäytymistä

– Seksuaalisen toiminnan harrastaminen ilman fysiologista kiihottumista

– Jatkuva pornografian käyttö

– Seksuaalikäyttäytymisestä johtuva laiton ja moraaliton käyttäytyminen (esim. seksuaalinen väkivalta, raiskaus)

Kognitiiviset ja emotionaaliset oireet

– Seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin tapahtumiin liittyvät pakonomaiset ajatukset

– Ylenmääräisen tai problemaattisen seksuaalikäyttäytymisen aiheuttamat syyllisyyden tunteet

– Perustelut seksuaalikäyttäytymisen jatkamiselle

– Yksinäisyys, tylsistyminen ja/tai viha

– Depressio, heikko itsetunto

– Seksuaalikäyttäytymisestä aiheutuva häpeä ja salamyhkäisyys

– Välinpitämättömyys vakituista seksikumppania kohtaan

– Kontrollin puute useilla eri elämänalueilla

– Halu paeta tai tukahduttaa epämiellyttäviä tunteita

– Mieltymys anonyymiin seksiin

Kolme tasoa

Carnesin mukaan seksiriippuvaisen henkilön seksuaalinen käyttäytyminen muuttuu ajan kuluessa progressiivisesti. Tasoja on Carnesin mukaan kolme. Ensimmäisellä tasolla henkilö harrastaa pakonomaista itsetyydytystä, joka voi toistua useita kertoja päivässä. Hän käyttää myös runsaasti pornografisia lehtiä, filmejä sekä internetin seksiä sisältävää aineistoa. Tässä vaiheessa hän vaihtaa seksipartnereita jatkuvasti ja harrastaa pinnallisia sekä lyhytkestoisia suhteita. Henkilö voi lisäksi viettää runsaasti aikaa erotiikkabaareissa ja/tai eroottisissa hierontapaikoissa.

Toisella tasolla käyttäytymiseen liittyy ekshibitionismia (itsensä paljastamista), voyeurismia (tirkistelyä) sekä skatologiaa (seksuaalinen mieltymys ulosteisiin). Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa addiktioon liittyy insestiä ja raiskausta.

Carnes esittää kirjassaan, että seksiriippuvaisilla miehillä on seuraavat peruskäsitykset itsestään:

1) Olen pohjimmiltani paha, arvoton ihminen

2) Kukaan ei rakasta minua sellaisena kuin olen

3) Minun tarpeeni eivät koskaan täyty, mikäli minun täytyy olla muista riippuvainen

4) Seksi on minun tärkein tarpeeni.

Geeneistä vai traumoista?

Carnesin mukaan 81 prosenttia seksiaddikteista on joutunut lapsuudessa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ja 72 prosenttia fyysisesti pahoinpidellyksi. Tämä on Carnesin mukaan aiheuttanut voimakkaan hylätyksi tulemisen tunteen. Hyväksikäyttö ja pahoinpitely ovat myös vieneet niiden uhrilta perusluottamuksen muihin ihmisiin. Tämän seurauksena henkilö hakee lohdutusta ja mielihyvää seksistä. Lopulta turvallisuuden tunne alkaa merkitä samaa kuin seksuaalinen käyttäytyminen. Seksiriippuvuus ei kuitenkaan aina johdu traumoista vaan siihen voi olla hyvin monimutkaisia psykofysiologisia syitä.

Carnesin mukaan seksiriippuvaisen käyttäytymisen laukaisee kierre, joka sisältää neljä eri kohtaa: antautuminen, rituaalivaihe, seksuaalinen käyttäytyminen sekä epätoivo. Carnesin mukaan antautuminen on eräänlainen transsinomainen tila, jossa addiktin ajatukset liikkuvat seksin ympärillä. Mielentila johtaa pakonomaiseen tarpeeseen etsiä seksuaalista kiihotusta. Rituaalivaiheen aikana addikti noudattaa itselleen tyypillisiä, kiihottumista vahvistavia tapoja. Seksuaalisessa aktissa addikti on kykenemätön lopettamaan toimintaansa tai edes kontrolloimaan sitä. Addiktin käyttäytyminen johtaa lopulta epätoivoon. Myersin mukaan seksiriippuvuudesta kärsiviä ihmisiä yhdistääkin masentuneisuus, heikko itsetunto sekä levottomuus.

Amerikkalainen tutkija Robertson on sitä mieltä, että riippuvuudessa on aina kyse neurokemikaaleista. Esimerkkeinä hän luettelee urheiluhullut, peliriippuvaiset sekä huume- ja alkoholiriippuvaiset henkilöt. Juoksijat jäävät koukkuun aerobisen liikunnan aikaansaamaan endorfiinin (elimistössä syntyvä morfiini) eritykseen. Pelihimon valtaan jääneet henkilöt taas ovat riippuvaisia pelaamisen laukaisemasta neuroepinefriinin eli adrenaliinin erityksestä. Huumaavilla aineilla on vastaavasti havaittu olevan vaikutusta pääasiassa dopamiinin (keskushermoston välittäjäaine) eritykseen. Seksiriippuvuuteen voi siis liittyä riippuvuus seksin aikaan saamasta neurokemiallisesta muutoksesta.

Mullistava tieto on ollut, että Hebrew-yliopiston ja Ben Gurion -yliopiston israelilaiset tutkijat havaitsivat, että seksiriippuvuus saattaa johtua geenivariaatiosta. Seksiriippuvaisilla on muutos geenissä nimeltä DRD4, joka on mukana käsittelemässä aivojen reaktioita dopamiiniin. Tämä uusi tutkimus tukee siis Robertsonin näkemystä.

Todistaakseen väitteensä, israelilainen tutkimusryhmä testasi 148 mies- ja naisopiskelijan DNA:n löytääkseen geenimuutoksen. He tekivät koehenkilöille myös seksuaalikäyttäytymistä koskevan kyselytutkimuksen. Tutkimusta johtanut professori Richard Ebstein on sitä mieltä, että geenit vaikuttavat ihmisten seksuaaliseen riippuvuuteen ja yleensä seksuaaliseen halukkuuteen. Ebsteinin mukaan henkilöillä, joilla on voimakas seksuaalinen vietti, on muutos DRD4-geenissä. Tällaiset ihmiset miettivät seksiä useammin kuin muut ja kokevat seksin merkittävämmäksi kuin muut.

Toisaalta geenin toinen versio voi lamauttaa seksihaluja. Mikäli parisuhteessa toinen osapuoli haluaa vähemmän seksiä kuin toinen, ei tuo haluttomampi osapuoli ole Ebsteinin mukaan välttämättä minkään parisuhdeterapian tarpeessa. Geenit saattavat ohjata kyseisen henkilön seksuaalikäyttäytymistä siten, ettei hän kaipaa seksiä kovinkaan usein. Joten henkilö on aivan normaali ja terve. Israelilaistutkijoiden mukaan noin 30 prosenttia ihmisistä kantaa geenin intohimoa lisäävää versiota ja noin 60 prosenttia intohimoa laimentavaa versiota.

Hoitoon vai ei?

Myersin mukaan seksiriippuvainen tarvitsee ehdottomasti monimuotoista hoitoa, joka sisältää ryhmäterapiaa, henkilökohtaista ohjausta sekä lääkitystä. Addiktin sosiaalisia taitoja tulee Myersin mukaan kehittää. Myös addiktin itsetunto ja paineensietokyky kaipaavat parantamista. Antidepressantit sekä serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) rauhoittavat henkilön mielentilaa ja hillitsevät ylenmääräistä seksuaalista käyttäytymistä. Ebstein taas on sitä mieltä, että moista geenimuutosta ei millään terapioilla hoidella. Hänen mukaansa mitään terapioita ei edes kannata harkita, mikäli seksiriippuvainen ei aiheuta itselleen tai muille vahinkoa. Riippuvuudesta ei siis välttämättä pääse eroon, vaan sen kanssa on vain opittava elämään.


AVA

Teksti: Kari Heusala

Kuvat: Shuttetstock

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme