Mainos
Mainos

Suomeen saapuva Lorna Byrne erikoisesta lahjastaan: "En ole koskaan nähnyt ketään, jolla ei olisi suojelusenkeliä"

Lapsena Lorna Byrne oletti, että myös hänen isänsä ja äitinsä näkevät enkeleitä. Niin ei kuitenkaan ollut. – Edes tänä päivänä en voi kuvitella, millaista elämä on sinulle tai kaikille muille, jotka eivät näe enkeleitä elämänsä joka ikinen päivä, hän sanoo puhelinhaastattelussa.

– Olen nähnyt enkeleitä siitä asti, kun olin pieni lapsi. Näen enkeleitä joka päivä. Tiedän, että jos olisin samassa huoneessa kanssasi nyt, näkisin suojelusenkelisi yhtä fyysisenä olentona kuin näen sinut.

Näin puhuu Lorna Byrne, 63, puhelinhaastattelussa. Byrne nousi kansainväliseen maineeseen omaelämänkerrallisen teoksensa Enkeleitä hiuksissani ilmestyttyä. Siinä Byrne kertoo sen, mistä nyt luennoi ympäri maailmaa: hän näkee enkeleitä.

– Olet itse aina nähnyt kukkia. Sinusta ei tunnu oudolta, että näet kukkia, tai lintuja. Sanon aina, että olen nähnyt enkeleitä siitä hetkestä lähtien, kun avasin silmäni, eikä se tunnu lainkaan oudolta.

Kirjan kirjoittaminen vei kuusi vuotta

Ensimmäisissä muistikuvissaan Byrne makaa pinnasängyssä. Hän näkee äitinsä ja tämän ympärillä kauniita, eri väreissä hehkuvia olentoja. Ne leijuvat ilmassa kuin höyhenet.

Irlantilaisen Byrnen lapsuudenperheessä oli seitsemän lasta, ja perhe eli köyhyydessä. Lapsena Byrne oletti, että myös isä ja äiti näkevät enkelit. Hänelle ei tullut mieleenkään, ettei näin kenties olisi.

– Edes tänä päivänä en voi kuvitella, millaista elämä on sinulle tai kaikille muille, jotka eivät näe enkeleitä elämänsä joka ikinen päivä. Joka kerta, kun menen ulos, näen heitä. Enkelit ovat aina ympärilläni ja auttavat minua, jotta voisin auttaa ihmisiä. Jotta ihmiset voisivat päästä eteenpäin elämässään, jotta voisin antaa heille toivoa ja iloa. Yksi asia, jota enkelit ovat aina sanoneet, on, että se, mikä on mahdotonta, on mahdollista.

Nykyisin Byrne tietää kärsivänsä vaikeasta lukihäiriöstä. 1950-luvun Irlannissa häiriöstä ei kuitenkaan ollut kuultukaan. Ihmiset olettivat Byrnen olevan hidas, jälkeenjäänyt.

– Nykyisin kaikki tietävät, että vaikka ihmisellä olisi minkälainen lukihäiriö tahansa, se ei tarkoita, että hän on jälkeenjäänyt. Se vain tarkoittaa, että kirjaimet liikkuvat ympäriinsä ja lukeminen on hyvin vaikeaa.

Nykyisin Byrne lukee vähän paremmin kuin lapsena. Usein hän ei kuitenkaan vaivaudu lukemaan, vaan elää mieluummin niin sanotussa symbolien maailmassa.

– Lentokentät ovat katastrofi, koska eksyn jatkuvasti. Varsinkin, jos he vaihtavat jotain kylteistä, eikä uusi kyltti edusta sitä, mitä olen tottunut näkemään. Matkustan aina jonkun kanssa, Byrne nauraa.

Ei siis liene ihme, että ensimmäisen kirjan kirjoittaminen vei kuusi vuotta.

"En ole koskaan nähnyt ketään, jolla ei olisi suojelusenkeliä"

" Olen kysynyt Jumalalta monta kertaa, miksi minä. Ainoa vastaus, jonka olen saanut on, miksi et sinä. Olen ihan tavallinen ihminen."

Lorna Byrne 2015

Enkelit eivät Byrnen mukaan näytä ihmisiltä, vaikka taiteesta ja kirjallisuudesta niin voisi kenties päätellä. Ihmiselle enkeli voi kuitenkin esiintyä ihmishahmossa.

– Enkelit ovat valoa. Se on ainoa tapa, jolla voin kuvailla niitä. Enkelit ovat täydellisiä. Eivät sillä tavalla kuin ihmiskeho, mutta ne ovat niin täydellisiä ja kauniita. Enkeleiden kuvailemiseen ei ole ihmissanoja, ne ovat sanojen ulkopuolella, Byrne sanoo.

Kun puhutaan enkeleistä, ajatukset kääntyvät väistämättä Jumalan puoleen. Byrneltä kysytään jatkuvasti, täytyykö enkeleihin uskoakseen uskoa myös Jumalaan.

– Jok’ikisellä ihmisellä on suojelusenkeli. En ole koskaan nähnyt ketään, jolla ei olisi suojelusenkeliä. Sillä, mitä uskontoa edustat, ei ole väliä. Sillä ei ole väliä, uskotko Jumalaan vai et, Byrne sanoo.

– Suojelusenkelisi ei koskaan jätä sinua sekunniksikaan, koska se pitää huolta myös sielustasi. Suojelusenkelillesi olet maailman tärkein ihminen. Hän näkee vain sinut ja rakastaa sinua ehdoitta. Olemme hyvin tuomitsevia itsemme ja muiden suhteen, mutta suojelusenkeli rakastaa sinua, vaikka tekisit jotakin väärin. Se rakastaa sinua ehdoitta eikä rakkaus vähene, eikä enkelisi koskaan anna periksi sinun suhteesi.

Omaa suojelusenkeliään ei erityisesti tarvitse yrittää tavata, sillä Byrnen mukaan tapaaminen on jo tapahtunut – yritit sitä tai et.

– Pyydä, että saisit tuntea enemmän suojelusenkeliäsi. Samalla pyydä, voisiko suojelusenkeli auttaa sinua tunnistamaan merkit, joita hän antaa joka päivä. Mielestäni tärkein asia on tunnustaa, sanoa ”uskon, että minulla on suojelusenkeli, vaikka en näe häntä fyysisesti”, Byrne sanoo.

– Suojelusenkeli tekee joskus kovastikin töitä kertoakseen, että sinun esimerkiksi pitäisi mennä johonkin. Tiedätkö, kun joskus sanot ”tiedän, ettei minun olisi pitänyt tehdä sitä” tai ”tiesin, että ei olisi pitänyt mennä sinne” tai ”olisi pitänyt lähteä viisi minuuttia aiemmin”? No, se on suojelusenkelisi kertomassa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä. 

Jos jokaisella on suojelusenkeli, miksi pahoja asioita tapahtuu? Miksi lapsia kuolee ja perheitä murenee alkoholiongelmien vuoksi?

Byrnen mukaan tärkeää on muistaa, että meistä jokainen on vain ihminen.

– Meillä on vapaa tahto. Monet ihmiset kysyvät, miksi pahoja asioita tapahtuu. Miksi on ammuskeluja, hurrikaaneja, maanjäristyksiä ja sotaa? Miksi jouduimme kolariin, jossa lapseni tai äitini kuoli? Nämä ovat asioita, joita tapahtuu ihmisten elämissä. Kuitenkaan se ei ole mikään selitys. Ainoa asia, jonka voin sanoa, on, että meidät on luotu elämään, mutta asia, jota emme halua hyväksyä, on, että olemme syntyneet myös kuolemaan, Byrne sanoo.

Hän uskoo, että vaikka ihmiskeho kuolee, sielu elää ikuisesti.

– Jos läheisesi kuoli traagisesti, tai vain luonnollisesti, tulet tapaamaan hänet uudelleen, koska hän ei ole kuollut, koska hänellä on sielu. Hän on kanssasi aina, kun ajattelet häntä, ja hänkin tekee parhaansa, jotta auttaisi sinua kuuntelemaan ja menemään elämässä oikeaan suuntaan, Byrne sanoo.

Miten enkeliä kutsutaan?

Byrnen ensiteosta on käännetty 20 kielelle ja julkaistu 47 maassa. Enkelit ovat uineet valtavirtaan, vaikka harva näkee niitä fyysisinä, kuten Byrne. Moni toivookin enkeleiden olemassaolosta jotakin merkkiä elämäänsä. Byrnen mukaan yksi tavallisimmista merkeistä enkeliltä on ohitse leijaileva tai jostakin löytyvä höyhen.

– Monesti aikuiset eivät huomaa merkkejä, koska ajattelevat, että ne ovat liian pieniä, Byrne sanoo.

Enkeliä voi myös kutsua elämäänsä. Työttömälle enkelille voi Byrnen mukaan sanoa vaikkapa "olisi ihanaa, jos työtön enkeli tulisi elämääni".

– Tiedän, että työttömät enkelit toivovat jatkuvasti, että monet, myös suomalaiset, ihmiset antaisivat niille töitä. Kun olin viimeksi Suomessa, näin hyvin paljon työttömiä enkeleitä. Kun puhun, pyydän aina, että kuulijat antaisivat enkeleille töitä, pyytäisivät auttamaan arkisessa elämässä.

Moni pyytää enkeliltään arkisia asioita. Työtön enkeli voisi esimerkiksi panna kämmenensä ihmisen kämmenen päälle ja näin auttaa kantamaan kauppakassia. Toisaalta hän voisi auttaa etsimään parkkipaikkaa tai maalaamaan keittiötä. 

– Vanhemmat ihmiset, joita olen tavannut, ovat usein kertoneet: ”Lorna, olen pyytänyt työtöntä enkeliä apuun, ja kauppakassini on ehdottomasti kevyempi”. Jokainen pieni merkki, jonka enkelit antavat, on merkki sinulle henkilökohtaisesti, että he ovat sinun kanssasi.

"Emme tiedä, miksi jotkut ihmiset saavat parantua ja jotkut eivät"

Byrne palaa Suomeen marraskuussa 2017, muttei muista, monettako kertaa. Hän on käynyt Suomessa usein, ja ihastunut villiin luontoomme.

– Tiedän, että Suomessa on luultavasti kylmä, mutta odotan sitäkin innolla! Tiedän, että olen ollut Suomessa monta kertaa, mutta tuntuu, kuin siitä olisi hyvin pitkä aika. Maanne muistuttaa minua Irlannista, Byrne sanoo.

– Muistan, että kerran Suomessa ollessani näin, kun meri jäätyi. Minulle se oli uskomatonta. En ollut nähnyt sellaista koskaan ennen.

Suomen luennoilta Byrnen mieleen on jäänyt erityisesti kaksi nuorta miestä. Toinen lähestyi Byrneä luennon jälkeen.

– Hän sanoi ”Lorna, kiitos, se, että tiesin, että minulla on suojelusenkeli, pelasti henkeni. Tein sen mitä suojelusenkelini käski, ja siksi olen täällä tänään”. En tiennyt, mistä hän puhuu, mutta ihmiseen täytyy luottaa, kun hän kertoo jotakin tuollaista. Muistan, että hänen suojelusenkelinsä hymyili minulle, Byrne muistaa.

Suomessa Byrne yllättyi siitä, että hänen luennollaan oli paljon nuoria ihmisiä. Luennot loppuvat loppusiunaukseen, jonka aikana Byrne ei yleensä puhu, vaan vain siunaa ja halaaa paikallaolijoita. Erään luennon lopuksi hän tapasi nuoren miehen, jolta oli aiemmin saanut kirjeen; siinä mies kertoi hataralla englannilla äidistään, joka oli sairas.

– Nuori poika seisoi edessäni ja sanoi ”kuule, lähetin sinulle kirjeen. En halua tätä siunausta itselleni, vaan haluan sen äidilleni. Haluaisin, että hän paranee”. Äidillä oli syöpä. Minä vain nyökkäsin, en vastannut mitään, ja siunasin äidin.

"Meistä on tullut kylmäsydämisiä. Elämä ei ole vain materiaa. Tulisi ajatella pakolaisia. Jos on kaksi takkia, mutta toisella ei yhtään, sinun tulisi antaa toinen pois. Pyydän kaikkia olemaan hyvä samarialainen tästä hetkestä"

– Lorna Byrne 2015 

Vuosia myöhemmin Byrne tapasi saman nuoren miehen uudelleen. Nyt hän oli tuonut mukanaan äitinsä. Tämä oli parantunut.

– Rukoilin tämän nuoren miehen ja hänen äitinsä puolesta joka päivä. Tällä nuorella miehellä oli uskoa, hän uskoi, että äiti paranisi. Olen niin kiitollinen, että Jumala antoi heille parantumisen, ja äiti selvisin syövästä.

Byrne tietää, millaisia tunteita yhden ihmisen yllättävä parantuminen aiheuttaa – kaikki kun eivät saa toivomaansa ihmettä.

– Monet ihmiset sanoisivat tähän, että minun lapseni ei koskaan parantunut. Eikä siihen ole mitään vastausta, koska emme tiedä, miksi jotkut ihmiset saavat parantua ja jotkut eivät. Ihmisten maailmassa emme voi ymmärtää tätä, enkä minä voi koskaan ymmärtää tätä. Voisin sanoa, että miksei mieheni Joe parantunut, miksei Jumala antanut hänen parantua ja voida paremmin, ettei hän olisi kuollut?

Byrnen aviomies kuoli sairauden vuoksi vain 49-vuotiaana. Byrnen mukaan ihmisille onkin usein kaikkein vaikeinta hyväksyä rakkaan läheisen kuolema. Hän kuitenkin uskoo, että ihmisestä menehtyy vain ruumis; sielu, jotka hän kutsuu Jumalan antamaksi valoksi, palaa "kotiin".

– Pääsemme tapaamaan läheisemme uudelleen. Se täytyy muistaa. Vain ihmiskeho on kuollut. Mielestäni tämä on yksi suuri viesti toivosta.

Byrne puhuu paljon toivosta. Hän uskoo, että ihmiskunta kaipaa kohtaamisia ja asioita, joka valaisi meihin uskoa.

– En usko, että toivo on kadonnut ihmiskunnalta. Uskon, että toivo pitää vain sytyttää uudelleen. Täytyy muistaa, että ilman toivoa meillä ei ole mitään. Ilman toivoa emme voi löytää tietämme. Uskon, että tämän päivän maailma tarvitsee hyvin paljon toivoa, Byrne sanoo.

– Haluaisin kaikkien muistavan, että mahdoton voi olla mahdollista. Suojelusenkeli on kanssasi kaiken aikaa.  

Oletko sinä kohdannut enkelin? Kerro kokemuksestasi:

Yhteystiedot

Tarvitsetko sähköpostiosoitteen? Hanki Luukku.com-osoite!


***


Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme