Mainos
Mainos

Täydellinen itsemääräämisoikeus – vain sinä voit määrittää oman sukupuoli-identiteettisi

Kaikilla asioilla on monta puolta – niin myös sukupuolilla.

Mies. Urospuolinen ihminen ja toinen ihmisen sukupuolista.

Nainen. Toinen ihmisen sukupuolista, naaraspuolinen ihminen.

Wikipediakaan ei siis ole pysähtynyt miettimään sitä, onko sukupuolia todella vain kaksi.

"On aistittavissa, että ihmistä, jolla ei ole selkeää sukupuoli-identiteettiä, pidetään epäkypsänä haihattelijana, joka välttelee vastuuta elämän kovissa realiteeteissa. Useilla keskustelukumppaneillani on ollut pakottava tarve mahduttaa kaikki kertomani siististi yhden neliön sisälle, olenhan heidän silmissään fyysisesti yhtä sukupuolta. "
– Anonyymi, muunsukupuolinen

– Jänniä nämä ihmisten käsitykset, toteaa myös Mikko Väisänen, Pirkanmaan Setan tuki- ja neuvontapalvelun toiminnanjohtaja.

– Sekä seksuaalisen suuntautumisen että sukupuoli-identiteetin moninaisuutta on ollut ihan maailman sivu ja siihen on eri yhteyksissä suhtauduttu eri tavoin. Jos ajatellaan vanhanajan kyläyhteisöjä Suomen maaseudulla, originelli ihminen saatettiin vallan hyvin ottaa mukana yhteisöön kun huomattiin, että hänellä on omintakeinen tapa tuoda itseään esiin ja hän on harmiton ja mainio henkilö. Voi olla liiallista yksinkertaistamista, että olisi aina kohdeltu huonosti ja syrjitty tavattomasti, vaikka sitäkin valitettavasti yhä edelleen aivan liikaa tapahtuu, Väisänen kuvaa.

Kaikilla asioilla on monta puolta – niin myös sukupuolilla.

– Kaikista tärkeintä on muistaa, että näiden seikkojen suhteen jokaisella meistä on täydellinen itsemääräämisoikeus. Kukaan ei voi ihmisen ulkopuolelta määrittää, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä on. Tämä on valtavan hieno ja vapauttava asia, jonka haltuun ottamisessa tosin on vielä toivomisen varaa, Väisänen sanoo.

Valistunut arvaus

Sekä seksuaalinen suuntautuminen että sukupuoli ovat paitsi tavattoman henkilökohtaisia asioita, myös aiheita, joista jokaisella on jonkinlainen mielikuva ja käsitys.

– Kun ihminen syntyy, synnytyslaitoksella tehdään ikään kuin valistunut arvaus syntyneen vauvan sukupuolesta. Osa syntyy intersukupuolisena, eli sillä hetkellä tarkkaa sukupuolta ei pystytä määrittelemään. Sekin kertoo siitä, että sukupuolia on aina ollut enemmän kuin kaksi, Väisänen sanoo.

Joidenkin lähteiden mukaan synnytyslaitoksilla huomataan noin 50 intersukupuolista vauvaa vuodessa. Ja tähän sisältyvät vain ne vauvat, joiden sukupuolielimissä on havaittavissa olevia viitteitä kummastakin sukupuolesta.

"Kun leikittelemme väreillä, tanssilla ja eleillä, vaihdamme vaatteita, muotoilemme tukkaa ja partaa, tulemme samalla tutkineeksi sitä, missä määrin sukupuoli joustaa. Saamme leikissä myös kosketuksen siihen olennaiseen inhimilliseen kokemukseen, mitä on olla tilassa, jossa ei ole sukupuolta."
– Anonyymi, muunsukupuolinen

– Todellisuudessa on suurempi joukko ihmisiä, joiden intersukupuolisuus huomataan vasta murrosiässä. Voi olla tytöksi oletettuja henkilöitä, joilla on piilokivekset, ja oletetuissa pojissa viitteitä tytön kehosta.

Lapsi pystyy vasta kasvaessaan ottamaan kantaa omaan sukupuoleensa. Ihminen itse määrittää oman sukupuoli-identiteettinsä – ei siis äiti, lääkäri tai yhteiskunta.

– Ulkopuolisella normilla, oletuksilla ja paineilla saattaa olla tähän vaikutusta, mutta pääosin sukupuoli on henkilön oma kokemus. Se voi olla hyvin vahva identiteettikäsitys, kuten se valtaosalle suomalaisista onkin, Väisänen sanoo.

Keski-ikäisen havahtuminen 

Sukupuoli-identiteettiään pohtiva tai korjaava ihminen ei välttämättä ole nuori. Väisäsen mukaan havahtuminen voi tapahtua vasta ruuhkavuosien jälkeen, kun perhe on jo perustettu.

Vasta lasten lennettyä pesästä ihmisellä on tilaa ja aikaa pohdiskella omaa itseä.

– Ihminen on hirveän taitava poissulkemaan mielestään asioita, joista hän kokee, ettei niille ole tilaa. Ne saattavat tulvahtaa mieleen myöhemmin. Elämänkaaren eri vaiheissa ulostulo sukupuoli-identiteetin osalta on ihan mahdollista, Väisänen sanoo.

– On äärimmäisen tärkeää, että ihminen osaa kohdata kenet tahansa luontevasti ja päästään turhanaikaisten ennakkoluulojen yli. Mutta eihän niistä päästä yli, jos ne kielletään ja kiistetään. On parempi lähteä työstämään niitä ihan reilusti.

Kovia odotuksia

Entä, jos ihminen ei sovi sukupuolirooliin? Millaisia tunteita tämä aiheuttaa? Väisänen vastaa oman kokemuksensa kautta.

– Olen itse homomies. Samanaikaisesti, niin kauan kuin muistan, olen ilmentänyt sukupuoltani epätyypillisesti. Itse vihaan sanaa "epätyypillinen" ja toivoisin, että alettaisiin käyttää termiä "moninainen", tai termiä "itselleen ominaisesti". Jos puhutaan epätyypillisestä, kerrotaan, että on olemassa tyypillinen tapa, Väisänen kuvaa.

"Sukupuolista ja sukupuolten välille miellettyjen rajojen ylittämisestä on vaikea puhua, koska kukaan ei todellisuudessa pysty aukottomasti määrittelemään, mitä sukupuoli on. Geenit, anatomiset ominaisuudet ja hormonit eivät yksiselitteisesti kerro, mikä on ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan. Näihin fysiologisiin tunnusmerkkeihin takerrutaan tiukasti luultavasti siksi, että ne pelkistävät elämän kaoottisen monimutkaisuuden helpommin siedettäväksi. "
– Anonyymi, muunsukupuolinen

– Olen aina ollut hyvin feminiininen ja kovin naisellinen, se kaikuu puheäänestäni. Olen ollut kova elehtimään. Se on jotakin, josta olen koittanut oppia aktiivisesti pois, mutten ole pystynyt. Ja oma kasvukertomukseni on sellainen, että minun on vain täytynyt hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja kääntää se voitoksi. Nykyisellään olen ylpeä itsestäni tällaisena kuin olen.

Jokainen meistä kokee painetta olla hyväksytty ihminen. Yhteiskunta kertoo meille mainoksin, oppikirjoin ja värikkäin kuvin, miten ollaan poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia. Odotukset ovat kovat.

– Lokeroihin vastaaminen saattaa olla hyvin traumatisoiva asia, etenkin, kun sukupuolen moninaisuus on kirjoltaan hyvin, hyvin laaja. Osa kokee, että on syntynyt väärään sukupuoleen, jolloin voidaan tarvita trans-hoitoja niin, että henkilö korjataan vastaamaan myös fyysisesti sitä sukupuolta, jonka hän kokee omakseen. Silloinhan ollaan useimmiten miehen tai naisen identiteetissä, Väisänen kuvaa.

– On myös henkilöitä, jotka haluavat irtisanoutua perinteisistä sukupuolista, miehenä tai naisena olemisesta. Silloin saatetaan puhua muunsukupuolisista, sukupuolettomista tai queer-ihmisistä. Heidän oma sukupuolikokemuksensa on laajempi, väljempi tai jotakin ihan muuta, kuin miehenä ja naisena olemista. Puhumattakaan sitten ehkä kaikkein tutuimmasta sukupuolivähemmistöstä, transvestiiteistä, jotka nimenomaan sukupuolenilmaisun kautta tuovat esiin oman sukupuolikokemuksensa laajuutta.

Oikeus näyttää Marilyn Monroelta

Oman sukupuolen määrittelyssä on kyse vahvasta vapautumisesta: ihminen saa olla omanlaisensa, juuri sellainen, kuin itsestä hyvältä tuntuu.

– Jos otetaan Hollywood-tähden naisen malli, oikein stereotypioiden stereotypia, vetyperoksidiblondi. Olen itse teininä fanittanut jostakin kumman syystä Marilyn Monroeta aivan valtavasti. Jos häntä miettii suhteessa valtaosaan suomalaisista naisista, se naiseuden kuva saattaa olla hyvin erilainen, Väisänen pohtii.

– Toisen sukupuoli-identiteettiä ei saisi arvioida, mutta tästä ehkä voi varovaisesti päätellä, mutta suomalainen sukupuolenilmaisu sekä naisten että miesten osalta voi olla aika väljä. Me emme ole Hollywood-mallin mukaisessa, tiukassa oletusnormissa siitä, miltä naisen tulee näyttää ulkoisesti.

On helppoa sortua halventamaan varsinkin naisiin kohdistuvia odotuksia: kukapa haluaisi olla lauta ja rinnaton, oikeassa naisessa on kurveja! Samalla voi itseään voimistaessaan painaa muita alaspäin ja sortua juuri siihen, mistä itse pyristelee eroon – nimittäin tiettyjen ominaisuuksien ja piirteiden korostamiseen ja ylentämiseen muita paremmiksi.

Ihmisellä tulee olla oikeus näyttää myös Marilyn Monroelta, jos hän näin toivoo.

– En halua kyseenalaistaa stereotypisia malleja. Olen ikäväkseni huomannut, että moni satuttuu siitä, kun pyritään avaamaan keskustelua sukupuolen moninaisuudesta. Ihmiset kokevat uhkaa, että eivätkö he saa toisintaa omaa sukupuoltaan vaikka sitten niin perinteisesti kuin vain ikinä itse haluavat. No totta kai saavat! Sukupuoli-identiteetit suotakoon kaikessa laajuudessaan. Miehen ja naisen sukupuoli-identiteetit ovat tietenkin osa tätä sukupuolten kirjoa. Omasta sukupuolestaan tulee olla ylpeä.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme