Mainos
Mainos

Unohda vanhat uskomukset naisten kärsimyksistä! Tällaista oli urasinkun elämä 1600-luvun Suomessa

Toisin kuin monet mielikuvat antavat ymmärtää, naisen elämä menneillä vuosisadoilla ei aina ollut ankeaa. "Torpan tyttärillä" oli vapaus odotella sopivaa miestä – ja hylätä kosijoita!

– Usein historiallisten romaanien ja muiden vuoksi kuvitellaan, että naisen elämä 1600-1700-luvulla oli jatkuvaa taistelua, kurjuutta, pelkoa ja alistamista. Halusin tuoda siihen vähän valoa, iloisuuttakin. Ei se elämä niin erilaista ollut silloin kun nytkään, Tiina Miettinen kuvaa.

Miettinen on filosofian tohtori ja toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut teoksen Piikojen valtakunta, joka tutkii kolmekymppisiä urasinkkuja 1600–1700-lukujen Suomessa. Miettinen on myös väitellyt 1600-1800-lukujen hämäläisistä naisista.

Avioliitto ei välttämättä ollut pakollinen

Sana "piika" merkitsi alun perin naimatonta, alempisäätyistä naista. Vain aatelisneidit olivat neitoja – muut naimattomat naiset olivat piikoja. Aatelisen elämään liittyi kuitenkin sääntöjä, joista piika oli vapaa.

– Rahaa piikana tienaamalla pystyi itsensä jossain määrin turvaamaan ja elämään ilman avioliittoakin. Avioliitto ei välttämättä ollut ihan pakollinen. Säätyläistytöllä valinta oli tiukempi, hänen oli melkeinpä syytä ottaa ensimmäinen kosija. Naisten, jotka lähtivät piioiksi, heidän ei tarvinnut. He saattoivat tienata elantonsa palveluksessa, mikä taas ei ollut säätyläis- ja aatelistytöille sopivaa, Miettinen kuvaa.

Niin sanotuilla "torpan tyttärillä" oli siis vapaus odotella pitkäänkin "Sitä Oikeaa" miestä, ja myös hylätä kosijoita.

– Torppien tyttäret tulivat toimeen palkallansa, kunhan terveyttä riitti. Toki moni halusi turvata elämänsä avioitumalla nopeasti. Periaatteessa moni nainen joutui miettimään, kannattaako hyväksyä köyhä renkipoika aviomieheksi, koska elämä torpassa vaimona saattoi olla hurjempaa kuin piikana.

Avioeroa ei varsinaisesti ollut

Kun sopiva kosija löytyi, avioliittoon ei tarvinnut anoa perheen lupaa.

– Tytön, joka oli piikana kaukana kotiseudultaan, oli vaikea kysyä vanhemmiltaan lupaa. Maata omistavissa piireissä oli oleellista, että liittoon oli lupa. Kun mietin kirjaa varten tutkimiani piikoja, osalla ei enää ollut isää elossa, tai veljiä tai äitiä lähettyvillä. Kyllä he aika itsenäisesti päättivät.

Avioeroa ei varsinaisesti ollut, mutta isän, äidin ja lasten ydinperhe oli harvinainen.

– Avioeron tilalla oli usein se, että jompikumpi vanhemmista kuoli. Sitten tuli äiti- tai isäpuolia, ja hyvinkin monimutkaisia perhekuvioita. Tämän seurauksena niin sanottu moderni perhe näkyy selvemmin 1600-1700-luvulla kuin 1900-luvulla. 1900-luvulla totuttiin siihen, että vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat elossa. Se on tavallaan uusi juttu. Nyt ollaan taas menossa siihen, että on monenlaisia perhetyyppejä!

Piikojen valtakunta -kirja ilmestyy elokuussa 2015.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme