Mainos
Mainos

Vampyyrimyyttien karmea historia – keitä he todellisuudessa olivat?

Vavise Twilight, True Blood ja Dark Shadows – entisaikojen vampyyrit eivät olleet kuin revitty Kauniista ja Rohkeista. Noidan käsikirjan anti vuodelta 1979 tutustuttaa sinut vampyyreiden karmeaan historiaan.

Vampyyreista ja muista verta imevistä olennoista on kerrottu tarinoita kaikkialla maailmassa. Vampyyriusko piti Eurooppaa pelon vallassa vuosisatojen ajan. Jo muinaiset kreikkalaiset pelkäsivät ihmisen kaltaisia paholaisia, jotka imivät ihmisverta. Roomalaiset taas tunsivat Strix-linnun, joka joi verta ja söi ihmislihaa. Sana vampyyri tulee todennäköisesti turkinkielen sanasta oupir, joka merkitsee verenimijää.

Tarinoiden mukaan vampyyrit olivat eläviä ruumiita, jotka palasivat kuolleista kummittelemaan ihmisille. Vampyyreiden uskottiin nousevan haudastaan auringon laskiessa lähteäkseen etsimään uhreja imeäkseen heidät kuiviin. Uhrit olivat usein vampyyrin elinaikanaan tuntemia ihmisiä.

Menneinä aikoina haudoista on nostettu tuhansia ruumiita etsittäessä merkkejä näistä pahoista olennoista.

Keitä vampyyrit olivat?

Vampyyreiden uskottiin usein olevan julmia rikollisia tai odottamatta kuolleita ihmisiä – eivät nuoria tai viehättäviä vaaleaihoisia olentoja. Tällaisia ihmisiä ei aina haudattu yleisen tavan mukaan, eikä hengen siksi uskottu pääsevän taivaaseen taikka helvettiin – vaan jäävän ruumiiseen. Tähän perustuu legenda vampyyrien kuolemattomuudesta. Paha jäi elämään maan päälle.

Karmeimmat vampyyritarinat ovat Itä-Euroopasta, missä muun muassa puolalaisten vampyyrien sanottiin kelluvan arkussaan veressä. Niiden venäläisten sukulaisten uskottiin imevän veren uhrin sydämestä. Yleensä vampyyrit kävivät mieluiten kiinni uhrin niskaan ja puhkaisivat ihon viiltävän terävillä hampaillaan saadakseen veren virtaamaan solkenaan. Veri säilytti vampyyrien ruumiin niin, ettei se mädäntynyt haudassa tavallisten ruumiiden tapaan. Jos vampyyrin arkku kaivettiin maasta, ruumis näytti nukkuvalta, ei kuolleelta.

Näiden verenhimoisten vampyyrien uskottiin toimivan yöllä pimeyden turvin. Ne hiipivät usein makuuhuoneeseen pahaa aavistamattoman uhrin nukkuessa. Jos uhrin veri ei vuotanut hyökkäyksessä kokonaan kuiviin, vampyyri palasi seuraavana iltana santsaamaan.

Vampyyreista uskottua

Vampyyreiden on uskottu osaavan lentää tai muuttaa muotoaan. Melkein kaikkia niitä syytettiin eläinten ja ihmisten kimppuun hyökkäämisestä ja uhrien veren imemisestä. Mielipiteet eriäsivät puhuttaessa, millainen vampyyrin ruumis oli: oliko se paha henki vaiko sittenkin vampyyriksi muuttuneen ihmisen rauhaton sielu – vai jotain aivan muuta?

Euroopan mustalaiset uskoivat vampyyrin jättävän luunsa noustessaan haudasta. Se saalisti yöllä, herätti nukkuvat, rikkoi tavaroita ja metelöi. Se vahingoitti ja kiusasi myös karjaa ajamalla sitä läkähdyksiin niittyjen poikki.

Miltei kaikki tarinat kertovat vampyyreiden juovan elävien verta. Joidenkin uskottiin hyökkäävän vasta kuolleiden ruumiiden kimppuun. Joskus vampyyri nimittäin söi myös kuolleen ihmisen lihan. Näin vampyyreita syytettiin erilaisten kulkutautien levittämisestä.

Joidenkin vampyyreiden arveltiin olevan näkymättömiä ja hyvin pahansuopia, rikkovan kaiken minkä saivat käsiinsä ja sylkevän verta kaikkialle. Nämä vampyyrit hakkasivat uhrinsa mustelmille ja paiskoivat heitä ympäriinsä päästäkseen käsiksi vereen.

Vampyyrimyytteihin liittyy siis myös ilkikurisuutta ja puhdasta pahansuopuutta. Tarujen mukaan etenkin elämänsä aikana erityistä julmuutta osoittavat, muita kaltoin kohtelevat ihmiset muuttuvat vampyyreiksi, joilla on ehtymätön himo juoda verta.


Oletko kiinnostunut kirjallisuudesta, jossa seikkailevat vampyyrit? Lue kirja-arviot:


AVA

Lähde: Noidan käsikirja, Tammi 1979

Kuvat: Shutterstock

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme