Mainos
Mainos

Virpi on luovuttanut noin 120 munasolua

Luovutettu sukusolu lienee suurin lahja, minkä lapsettomuudesta kärsivälle voi antaa. Virpi, 43, on antanut tuntemattomille mahdollisuuden äitiyteen.

Noin 120. Niin monta ihmiselämää Virpi on teoriassa saattanut auttaa alulle. Nuorena, parikymppisenä äitinä Virpi nimittäin kävi luovuttamassa munasolujaan peräti neljään otteeseen.

– Kaverini kertoi, että oli käynyt luovuttamassa. Innostuin heti. Minä kävin ensin luovuttamassa, ja sitten sisareni innostui myös, Virpi muistelee.

Virpi tiesi, että hänen munasolunsa olivat hedelmällisiä, mutta myös luovuttajalle maksettava rahakorvaus houkutti. Ennen kaikkea häntä motivoi kuitenkin halu auttaa lapsettomia.

– Kävin yksityisellä klinikalla, ja luovutuksesta maksettiin 3000 markkaa per kerta. Tiesin, että minulla on hyviä munasoluja. Motivaatio ei ollut kuitenkaan vain raha, vaan auttamisen halu.

Helposta rahasta ei todellakaan ole kyse. Luovuttaminen ei ole kertaluontoinen klinikkakäynti, vaan noin 1,5 kuukauden prosessi, Virpi kertoo. Lääkäri tekee potentiaaliselle luovuttajalle perinpohjaiset tutkimukset, jonka jälkeen aloitetaan omaa hormonitoimintaa tehostava hormonikuuri. Ennen solujen keräämistä Virpi otti myös hormonipistoksia kymmenen päivän ajan.

– On se rankkaa omalla tavallaan. Kun hormonien kanssa leikitään, niin se on henkisesti aika rankkaa. Vatsa turpoaa ja paikat ovat hellinä, kun munarakkulat kasvavat.

Miettiikö luovuttaja solujen kohtaloa?

Virpi tietää, ettei luovutus ole mennyt hukkaan. Tavallisesti sukusoluja saa luovuttaa enintään kolme kertaa, mutta Virpiä pyydettiin poikkeuksellisesti luovuttamaan vielä neljännenkin kerran. Hänen munasoluillaan oli nimittäin saatu aikaan onnistunut raskaus, ja lapsen onnelliset vanhemmat halusivat nyt sisaruksen saman luovuttajan soluista.

– Tiedän varmuudella, että minulla on siis ainakin yksi lapsi jossain, Virpi nauraa.

Lain mukaan vanhemmat ja luovuttajat pysyvät toisilleen anonyymeina, mutta lahjoitetuista soluista syntyneellä lapsella on täysi-ikäisenä halutessaan oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Laki tuli kuitenkin voimaan vasta Virpin luovutusten jälkeen. Virpi on vain tyytyväinen, että ehti luovuttaa ennen lakimuutosta. Nuorena yksinhuoltajana häntä nimittäin hirvitti, että hän voisi joutua jotenkin elatusvelvolliseksi mahdollisesta jälkikasvusta.

Huoli elatuksesta on kuitenkin turha. Ajatus, että mahdollinen lapsi ottaisi yhteyttä, ei kauhistuta Virpiä – vaikkakin hän myöntää, että yhteydenotosta voisi seurata melkoinen ensijärkytys.

– Olen joskus miettinyt, että mitä jos lapsi nyt pelmahtaisi oven taakse. Olisihan se omalla tavallaan kiva nähdä, millainen ihminen hänestä on tullut. Onko minusta jäänyt lapselle jotakin geenejä? Mutta ei minulla ole tarvetta tai halua nähdä tai tietää lapsesta mitään. Mielenkiinnosta voisin haluta tutustua, jos mahdollisuus tulisi, mutta en kokisi, että hän olisi minulle sukua. Enhän minä ole lasta kantanut tai synnyttänyt, joten en usko, että tulisi tunnesidettä, Virpi pohtii.

– Ajattelen niin, että se on yksi hukkaan heitetty munasolu. Olen noin 120 munasolua luovuttanut yhteensä, niin en voi ajatella, että niihin olisi tunnesiteitä. Varmaan jotain geenejä voi löytyä minusta, mutta ei se minuun liity millään tavalla.

Luovuttajista jatkuva pula

Luovutetuista munasoluista syntyy vuosittain Suomessa noin 150 lasta, mutta moni joutuu odottamaan pienokaistaan todella pitkään hoitojonossa, sillä munasolunluovuttajia ei ole tarpeeksi.

– Todella monet luovuttajat ovat sanoneet, että eivät olleet tienneet luovutusmahdollisuudesta aikaisemmin. Luulen, että luovuttajia olisi paljon enemmän, jos tietoisuus asiasta olisi parempi ja nuorille naisille tulisi mieleen, että näinkin voi auttaa, lapsettomuusklinikka Fertinovan vastaava lääkäri Marika Mikola pohti MTV Lifestylen haastattelussa aiemmin keväällä.

Luovuttajaksi kelpaa 18–36-vuotias terve nainen, jolla ei ole periytyviä sairauksia. Omia lapsia ei tarvitse välttämättä olla. Virpi haluaa rohkaista luovutusta harkitsevia ojentamaan auttavan kätensä.

– Suosittelen lämpimästi luovuttamista. Se on rankkaa, mutta todella antoisaa. Jos on vain auttamisenhalua, niin ehdottomasti kannattaa.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme