Mainos
Mainos

Mistä vaatteet tehdään tulevaisuudessa?

Yksi vaateteollisuuden möröistä on materiaali nimeltä puuvilla. Puuvillan viljelyyn ja jatkojalostamiseen liittyy liuta kyseenalaisia seikkoja. Puuvillalle olisi syytä keksiä varteenotettavia vaihtoehtoja – osittain niin on jo tehtykin.

Puuvillatuotanto on ympäristön kannalta kuluttavaa. Puuvillan viljeleminen vaatii paljon vettä. Siksi monilla puuvillan viljelyyn keskittyneillä alueilla pohjavesivarannot ovat päässeet hupenemaan ennätyksellisen alhaisiksi. Puuvillaa myös viljellään usein alueilla, joilla vettä on käytettävissä niukasti jo entuudestaan. Tuotanto vaatii vettä paljon: yhden puuvillakilon tuottamiseen arvioidaan tarvittavan jopa 20 000 – 40 000 litraa vettä.

Puuvillanviljely vie myös peltopinta-alaa ruuan viljelyltä. Yksi suuri epäkohta on lisäksi se, että puuvillanviljelyssä ei säästellä lannoitteita ja torjunta-aineita.

Mikä neuvoksi? Mistä ekologisempi vaihtoehto puuvillalle? Vastaus on lähempänä kuin moni arvaakaan.

Sokeriruokoa, biomassaa, kalannahkaa

Vaatesuunnittelija ja bloggaaja Anniina Nurmi kertoo, että esimerkiksi luomupuuvillassa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta se ei ole lopullinen ratkaisu. Aikaansa edellä olevat tekstiiliteollisuuden kehittäjät ovat kääntäneet katseensa jo aivan muualle kuin puuvillapeltojen suuntaan.

Nurmi nostaa esille luonnonkuidut kuten hampun ja nokkosen, joita on käytetty iät ja ajat, mutta jotka jostain syystä ovat välillä päässeet unohtumaan. Nurmi kannustaisi tarttumaan hampun ja nokkosen kaltaisiin materiaaleihin ja kehittämään niitä eteenpäin uudenlaisilla tekniikoilla.

− Kehitteillä on materiaaleja, joiden raaka-aineena käytetään uusiutuvia, biohajoavia materiaaleja. Lopputuloksena syntyisi materiaaleja, jotka olisivat ominaisuuksiltaan lähempänä tekokuituja.

Erilaisten materiaalien paremmuutta puntaroidessa on myös syytä muistaa, että luonnonkuitu ei automaattisesti ole tekokuitua parempi. Toisaalta useiden tekokuitujen pohjana on öljy, kivihiili ja kaasu – ekologisuus on niistä kaukana.

− Eli "perinteisten" tekokuitumateriaalien ongelmana on niiden raakamateriaali, joka on uusiutumaton. Nyt kehitteillä on materiaaleja, joita voidaan valmistaa tekokuitujen tapaan, mutta raakamateriaalina ovat uusiutuvat materiaalit kuten biomassa tai sokeriruoko.

Biomassa viittaa tässä yhteydessä eloperäiseen jätteeseen.

Hamppua ja pellavaa − ja katseet kohti metsää

Ekologisesti ja eettisesti parhaan tekstiilin valinta on plussien ja miinusten puntarointia. Yhtä oikeaa valintaa ei ole olemassa. Kyse on siitä, mille ominaisuuksille haluaa antaa eniten painoarvoa: kotimaisuudelle, ekologisuudelle vai esimerkiksi kestävyydelle.

Nurmi myös muistuttaa, että esimerkiksi sokeriruo´on käyttäminen vaateteollisuudessa voi olla kyseenalaista, koska ruokoa käytetään myös ruuan raaka-aineena. Sama pätee soijaan ja maissiin, joista olisi mahdollista jalostaa materiaaleja vaateteollisuuden käyttöön.

− Parasta olisi käyttää sellaisia raaka-aineita, joita kasvaa mahdollisimman paljon pienellä pinta-alalla. Hamppu on yksi sellainen, osittain myös pellava. Tällä hetkellä hamppua ei vielä viljellä Suomessa tekstiilikäyttöön, vaan lähinnä ruokateollisuuden tarpeisiin ja öljyksi, Nurmi sanoo.

Kiinnostusta hamppua kohtaan silti on. Esimerkiksi Pohjois-Savossa Juankoskella paneudutaan parhaillaan hampun mahdollisuuksiin tekstiiliteollisuudessa. Toiveissa on yhdistää designajattelu ja kuituhamppu. Hankkeessa on mukana projektityöntekijöiden lisäksi ely-keskus ja joukko yrittäjiä. Hampulle yritetään keksiä aivan uudenlaisia käyttötarkoituksia.

Vaikka innostusta onkin ilmassa, myös hampun kohdalla on mutkia matkassa.

− Ongelma ei ole se, etteikö hamppua saataisi viljeltyä. Ongelma on, että se pitäisi myös saada prosessoitua. Hamppu vaatii isot investoinnit eli tarvitaan sopivanlaiset koneet ja muut laitteet, Nurmi sanoo.

Hampun lisäksi yllättävä kotimainen vaihtoehto löytyy suomalaisesta metsästä. Viskoosia on osattu valmistaa jo pitkään kuusipuusta tehdystä selluloosasta. Ongelma piilee siinä, että viskoosin valmistamiseksi pitäisi kehittää entistä ympäristöystävällisempiä tapoja.

− Yksi potentiaalinen materiaali on myös lyocell, joka on paljolti viskoosin kaltainen, mutta sen prosessointi on viskoosia energiatehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää. Tässäkin on toki vielä parantamisen varaa, mutta lyocellilla on enemmän positiivisia puolia kuin viskoosilla, arvioi Nurmi.

Selluloosassa ylipäätään piilee potentiaalia. Selluloosa ei taivu pelkästään viskoosiksi, vaan selluloosasta voisi tulevaisuudessa jalostaa muunkinlaisia varteenotettavia kilpailijoita puuvillalle. Esimerkiksi VTT:llä tutkitaan parhaillaan, mihin kaikkeen selluloosa sopisi paperinvalmistuksen lisäksi. Nurmen mukaan selluloosasta on mahdollista valmistaa hengittäviä, miellyttävän tuntuisia tekstiilinkaltaisia materiaaleja. Tämäntyyppinen erikoisosaaminen voi nousta arvoonsa, kun perinteisen metsäteollisuuden rooli pienenee Suomessa entisestään.

Materiaalin ympäristöystävällisyys ei vielä riitä

Vaikka onnistuisikin ostamaan vaatteen ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavasta materiaalista, ei voi vielä onnitella itseään hyvästä valinnasta. Kankaiden värjääminen nimittäin on yksi vaatteen valmistumiskaaren raskaimmista vaiheista.

Miten voi tietää, ettei Made in India tai Made in Pakistan -vaatteen värjäysvedet päädy intialaiseen tai pakistanilaiseen jokeen? Sitä ennen vahvoille kemikaaleille ovat altistuneet vaatetehtaiden työntekijät.

− Värjäys on tärkeä osa valmistusketjussa ja se on hyvä huomioida. Parhaimman värjäystekniikan valitsemisessa on jälleen tasapainoiltava hyvien ja huonojen ominaisuuksien kanssa. Luonnosta saatavat väriaineet ovat hyviä verrattuna kemiallisiin aineisiin, mutta ne eivät välttämättä pysy kankaassa yhtä hyvin kiinni tai siihen tarvitaan korkeampia lämpötiloja.

Nurmi kuitenkin summaa, että kaiken kaikkiaan alalla on tapahtunut viime vuosien aikana paljon ja yhä useammat merkit kiinnittävät huomiota ympäristönäkökulmiin.

− Selvästi sekä kuluttajilla että vaatemerkeillä on kiinnostusta vastuullisuutta ja ekologisuutta kohtaan.

Vihreyttään, ekologisuuttaan, ympäristöystävällisyyttään ja eettisyyttään korostavien firmojen tarjontaa ihastellessa kannattaa silti pitää pää kylmänä ja miettiä, mitä todella tarvitsee.

− Parasta olisi, että ostaisi vain tarpeeseen. Kuluttamista pitäisi yksinkertaisesti vähentää. Ei auta, että ostaa yhtä paljon kuin ennenkin, vaikka kyse olisikin ekologisemmista tuotteista, Nurmi tiivistää.


Teksti: Iida Ylinen

Kuvat: Shutterstock

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme