Sisällöt

Spottiblogi

Hetki ennen numeroita

Tv-alan keskustelua ohjannee tänä keväänä taas kanavakilpailu. Puhutaan taas hiteistä ja flopeista, joku kirjoittaa kanavasodasta ja katsojien suosikeista tai ehkä pettymyksen kohteista.

Sisältöpuhe on enenevässä määrin nykyisin puhetta numeroista. Puhutaan keskikatsojamääristä, tavoittavuuksista, budjeteista ja kuvauspäivien määrästä. TRP-tasoista, klippien käynnistysmääristä ja kohderyhmistä.

Finnpanelin katsojaluvut kilahtavat sähköpostiin useimpina aamuina klo 07.21. En ole ainoa, jonka aamu ei käynnisty ilman lukuja. Ajetaan profiilit ja katsotaan pureeko ohjelma oikeaan kohderyhmään, riittävätkö konktaktit mainonnan kysyntään nähden. Kuka voitti kanavien välisessä kilpailussa eilen.

Älkää käsittäkö väärin, katsojaluvuista puhuminen on hyvä ja ihan oikein. Se on suora palaute katsojilta ja siten aina oikeassa. Tv on siitä hieno media, että Finnpanelin ansiosta tiedämme aikalailla kuka katsoi ja mitä, katsottiinko yksin vai yhdessä ja koska kanava vaihtui.

Mutta vielä ennen numeroita, puhutaan hetki sisällöstä ja sen tekijöistä.

Puhutaan hetki uskalluksesta

Kuinka moni median ja markkinoinnin ammattilainen ei uskalla laulaa karaokessa? Kuinka montaa meistä jännittää julkinen puhuminen ja Twitter on hiljaa, koska jokainen julkaisu aiheuttaa stressiä tai huolta omasta henkilöbrändistä?

Usein unohtuu, kuinka rohkeita tv-esiintyjät ovat. He laittavat oman identiteettinsä, maineensa ja yksityisyytensä peliin työssä, joka on koko kansan nähtävillä. Toki kanavalla ja tuotantoyhtiöllä on myös paineensa, mutta me  kanavaihmiset tai tv-tuottajat emme joudu vastaamaan ohjelman onnistumisesta kadulla vastaantulijalle. Kasvomme eivät ole mainoksissa bussipysäkillä. Meistä ei yleensä kirjoiteta Vauva-lehden palstalla, eikä meidän yöllisiä seikkailuja kuvata salaa.

Siitä tullaankin heihin, jotka sen tekevät.

Kiitos heittäytymisestä

Esiintyminen voi olla huumaavan upeaa tai piinaavan pelottavaa, myös ammattilaiselle. Liikkuva kuva ei anna armoa, vaan kaikki tallentuu. Astuessaan kameran eteen esiintyjä antaa vallan muille tekijöille vaikuttaa lopputulokseen. On vaan annettava mennä ja luotettava ympärillä oleviin ihmisiin, oli sitten huono tukka, ryhti tai ääni hukassa. Sen takia ei ole koskaan väärä hetki kiittää näitä  ihmisiä, joita ilman ei olisi tv-viihdettä. Ei syntyisi niitä ilmiöitä, joista puhumme.

Ensi keväänä Maikkarin vakiokasvoissa on kymmeniä miehiä ja naisia, ikähaitari parikymppisestä yli kuudenkymmenen, on konkareita ja ensikertalaisia. On tulevia – ja jo vakiintuneita tähtiä. On eri alojen huippunimiä, jotka pistävät osaamisensa likoon: On toimittajia, terapeutteja, kokkeja ja tanssinopettajia, puhumattakaan muusikoista ja näyttelijöistä, jotka hyppäävät Bumtsibumissa ja Putouksessa suoraan kylmään veteen tai niistä tunnetuista ihmisistä, jotka laittavat tanssikengät jalkaan miljoonan katsojan edessä ilman mitään aiempaa kokemusta.

Erityisen rohkeita ovat erään ohjelman pariskunnat, joiden suhde on romahduspisteessä. Nähdään myös rakastavaisia, jotka näkevät itsensä saman kumppanin vierellä elämän loppuun saakka. Mennään toisen ihmisen kotiin ja elämään, istutaan yöpaidassa ja pestään hampaita.

Rakkaudesta lajiin

Suomalainen televisio elää kotimaisesta sisällöstä ja siitä on tänä päivänä kiittäminen kotimaisia tuotantoyhtiöitä. Kun MTV juhlii huhtikuussa 60-vuotisjuhlakauttaan, on syytä nostaa malja jokaiselle käsikirjoittajalle, ohjaajalle, tuottajalle, kuvaajalle, äänittäjälle ja muille omistautuneille työryhmän jäsenille. Itse sisällöt muuttuvat meidän suomalaisten mukana. Se mikä kiinnostaa tänään, ei välttämättä kiinnosta huomenna. Mutta Maikkarin sielu pysyy ennallaan. Pöllö iskee edelleen silmää, joten kylmiä väreitä ja naurunremakoita on tulossa jatkossakin.

Kauden käynnistymisen myötä, KIITOS jokaiselle ruutukasvolle, jokaiselle sisällöntekijälle. Antakaa palaa!

Käytämme Spotti.fi-sivustollamme evästeitä parantaaksemme palvelumme käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme