Ilmiöt

Spottiblogi

Jellyjortikka, Saara Aalto ja Rocky

Subliminaalisella viestillä tarkoitetaan viestiä, jonka alitajunta havaitsee, mutta jota tajunta ei suoraan huomaa. Subliminaalinen mainonta on EU-alueella kiellettyä, ja niin sen kuuluukin olla. Tarinat toki ovat aina subliminaalisia jollain tasolla, koska tarinat tapahtuvat ihmisten mielissä.

Voisi todeta, että Jellyjortikan mainokset Subilla X Factor UK:n ensimmäisen finaalin katkoilla olivat Sub-liminaalista mainontaa.

Ensimmäinen finaali käytiin lauantain myöhäisillassa, ja sosiaalisessa mediassa alkoi keskustelu, jossa ihmeteltiin miten ja miksi Jellistä mainostettiin kesken perheohjelman.

Asiassa on puolensa. Ensimmäinen puoli on se, että voidaan ajatella, että aikuiset löysivät itsensä kiusallisista tilanteista, kun joutuivat selittämään pienemmille lapsille sitä, mikä Jellyjortikka oikeastaan on.

Toinen puoli on se, että onneksi eivät joutuneet selittämään, koska luonnollisesti kaikkein pienimmät ovat myös lauantaisin nukkumassa kello 22.

Kolmas puoli on se, että joskus vanhempien on hyvä joutua tilanteisiin, joissa lasten kanssa keskustellaan kiusallisilta tuntuvista asioista. Muutenhan lapset joutuvat elämään niiden totuuksien varassa, joihin törmäävät yksikseen netissä seikkaillessaan.

Sub esitti meille Saara Aallon tarinan huipentumisen. Sunnuntain superfinaalia seurasi 1,3 miljoonaa suomalaista. Sosiaalisessa mediassa keskusteltiin kahdesta juonilinjasta: enin osa keskustelusta liittyi tietysti Saara Aaltoon ja hänen menestykseensä.

Toisessa juonilinjassa hieman ilkikuriset keskustelijat ihmettelivät, mihin Jellyjortikan mainonta oli hävinnyt. En tiedä kuka mediasuunnittelija Huippukivan Jellis-mainonnan on paikoilleen parkkeerannut, mutta asialla oli ihminen, joka osaa lukea draaman kaarta ja tarttuvien tarinoiden syntymekaniikkaa. Onnittelut siitä. Jellistä ei tarvinnut mainostaa televisiossa enää sunnuntaina, koska tarina eli jo.

Erityisen kiinnostavaksi draama muodostuu, kun huomaa, että Saara Aallon tarina oli Rocky Balboan tarina ensimmäisestä Rocky-leffasta. Rockya pidettiin aluksi lähinnä vitsinä, mutta vaikeuksien kautta hän raivasi tiensä mestaruusotteluun. Kuten muistamme, Rocky hävisi mestaruuskamppailun Apollo Creedille. Hän hävisi ottelun, mutta voitti ihmisten sydämet. Rocky oli ensimmäinen, joka selvisi Apollon käsittelyssä koko matsin loppuun saakka.

Samaa voi sanoa Saara Aallosta. Vai mitä ajattelette? Eikö voittaja ihmisten sydämissä ole se, joka tappion hetkellä purskahtaa iloiseen, hersyvään nauruun. Saara Aalto ei voittanut X-Factoria. Hänen voittonsa oli suurempi. Hän voitti itsekunnioituksensa, hän voitti yleisön sydämet puolelleen. Saara Aalto voitti 6–0 Simon Cowellin koneiston. Jos jotakuta ottaa nyt päähän, se on Simon Cowell.

Voittivatko suomalaiset jotain kohdatessaan Jellyjortikan silmästä silmään? Voisiko olla niin, että meissä ponnahti pintaan ripaus pilkettä silmäkulmaan? Pilkettä, jonka seurauksena saimme hetken jutella hieman jännästä asiasta niin, että emme joutuneet hetkeäkään pohtimaan kysymystä siitä, riittääkö itsetuntomme kohtaamaan hieman jänniä asioita.

Suomalaisten itsetunto riittää mihin vain. Kestämme hienosti Saara Aallon henkisen voittajuuden ja osaamme iloita siitä. Itsetuntomme kestää hieman hikoilevat kädet. Ja tiedä vaikka lauantai-iltana Jellis olisi sytyttänyt mieleen kauniin ajatuksen siitä, mitä voisi tehdä, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Marko Kulmala

tarinankertoja

Käytämme Spotti.fi-sivustollamme evästeitä parantaaksemme palvelumme käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme