Mediailmiöitä

Spottiblogi

Tunne ensin ja järki sitten – vai toisinpäin?

Televisio on kautta aikojen tunnistettu ja tunnustettu vahvaksi tunteisiin vetoavaksi mediaksi. Sen vaikutus ihmisten tunteisiin on omaa luokkaansa myös tänään. Sähköinen media puhuttelee ja koskettaa meitä niin television sisällön, mainosten kuin siitä luotujen ilmiöiden kautta tänä päivänä entistä vahvemmin, syvemmin, sitoutuneemmin ja ajallisesti mitattuna nousujohteisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä ja hyvänä pohjustuksena teemalle oli Minna Perilän kirjoitus ”faktaa vai fiktiota”.

Televisio synnyttää sosiaalista mediaa meidän jokaiseen arkipäivään. Sosiaalinen media on verkostoitumista monella tasolla. Miten tähän on tultu? Televisio muka synnyttämässä sosiaalista mediaa, joka perinteisesti on koettu hyvinkin yksisuuntaiseksi mediakanavaksi? Kyllä, näin on. Kotimaiset tuotannot jyräävät katsotuimpien ohjelmien listalla vahvemmin kuin koskaan.

Sain viime lauantaina tilaisuuden istua yleisössä katsomassa Putouksen jaksoa livenä Pöllölaakson filmihallissa.

Mitä tapahtui ennen esityksen alkua? Paikalla oli ihmisiä, jotka tekevät työtä median ja markkinoinnin parissa, toisin sanoen alan ammattilaisia. Ennen iltaa mietin, antaakohan tämä ilta heille mitään uutta?  Ovathan he tekemisissä niin monien kiinnostavien, puheenaiheita herättävien asioiden kanssa. Televisio on heille hyvin tuttu ”vanha” perinteinen media. Niin, televisio mediana on heille ennestään tuttu kyllä katselun kannalta kotona, mutta entä muulla tavalla? Miten se muuten voisi heihin vaikuttaa?

Ennen lähetyksen alkua yleisössä vallitsi mukava odottava tunnelma ja ilokseni sain huomata, että mukana oli monia, jotka eivät olleet koskaan aiemmin olleet live-lähetystä seuraamassa. Ensimmäinen ajatukseni oli ”hienoa”. Toivottavasti tästä illasta tulee uusi, mielenkiintoinen ja hyvällä tavalla mieleenpainuva elämys, ehkä myös tunteisiin vetoava kokemus kaikille. Kokemus, joka jää elämään muistoihin ja sydämeen, nostaen hymyn huulille sitä muistellessa vielä monta kertaa illan jälkeen. Mutta miten se voisi olla mahdollista?

Voiko televisio jättää niin vahvan tunnejäljen, että muistelemme sitä  myöhemmin uudelleen ja uudelleen. Rohkenen vastata tähän että voi.  Voiko suora lähetys tuoda niin paljon jotain uutta kokemusta, että sen muistaa vielä vuosia myöhemmin?  Tähänkin vastaan että kyllä voi.

Kamerat räpsivät vilkkaasti ennen lähetystä, lähetyksenkin aikana ja sen jälkeen. Muistoja haluttiin talteen myös konkreettisesti. Hymy huulilla, innostus ja spontaanit kommentit vahvistivat sen, että vahva tunnejälki oli syntynyt.

Toisena hyvänä esimerkkinä on Putouksen Munamies. Munamies, joka Putouksen kauden alkuun vei ihmisten sydämet ja loi ennätysnopeasti yhteisön Facebookiin kauden avausiltana ja jota fanittaa tälläkin hetkellä yli 140.000 fania.

Järkitasolla ajateltuna Munamiehen fanittamisessa ei ole mitään järkeä, mutta sitäkin enemmän tunnetta. Tämä ”pieni muna, iso sielu” on luonut erittäin vahvan tunnesiteen ja muistijäljen niin katsojien, fanittajien kuin työpaikan käytävä- ja kahvikeskustelujen sekä koulujen puheenaiheisiin viimeiset viikot.

Munamiehessä ei ole rationaalista sidettä kauheasti, mutta ihmiset rakastavat sitä siitäkin huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi!

Käytämme Spotti.fi-sivustollamme evästeitä parantaaksemme palvelumme käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme