Mainos
Mainos
Riisutut
Torstaisin klo 21
Lisätiedot

Voisitko sinä aloittaa elämäsi uudestaan, riisuttuna kaikesta ympärilläsi olevasta tavarasta?

Elämme ajassa jossa ihmiset omistavat enemmän tavaraa kuin he oikeasti tarvitsevat. Mitä jos nuo kaikki tavarat katoaisivat saman tien? Mitä tekisit jos kaikki tavarasi, kännykkä ja vaatteet mukaan luettuna olisivat poissa? Millä tavalla elämäsi muuttuisi kun et enää määrittelisi itseäsi sen perusteella mitä omistat?

Kommentti: Onko Riisutut -ohjelma sittenkin enemmän kuin pelkkää nakuilua?

Ensi keväänä televisiossa nähdään ohjelma, jossa ihmiset luopuvat aluksi kaikesta. Siis ihan kaikesta. Mutta mitä muuta katsoja tästä saa kuin tirkistelyaukon ihmisten elämään?

Ensi keväällä Subilla nähdään Riisutut-sarja. Mukana olevat ihmiset ovat vapaaehtoisesti luopuneet kaikista tavaroistaan kuukauden ajaksi. Heidän omaisuutensa on pakattu kontteihin, josta he saavat hakea yhden tavaran päivässä. Ensimmäisenä päivänä he siis ovat aatamin asussa tyhjässä asunnossaan. Seuraavana päivänä he voivat hakea tasan yhden tavaran kontista. Tämä kuulostaan suoraan painajaisesta haetulta skenaariolta.

Tavarat ovat ihania. Eikä pelkästään ihania. Pysähdy hetkeksi ja mieti, kuinka montaa tavaraa olet pelkästään tänään tarvinnut, jotta voit nyt lukea tätä tekstiä ja olla juuri siinä missä olet.

Tätä kirjoittaessani on keskipäivä ja minun tavaralukumäärä tältä päivältä on jo reippaasti yli viisikymmentä. VIISIKYMMENTÄ. Sänky, petauspatja, aluslakana, peitto, pussilakana, tyyny, tyynynpäällinen, hammasharja, hammastahna, kasvorasva, deodorantti, noin kymmenen muuta kosmetiikkatuotetta, aamupalatarvikkeet (ja käytetyt astiat), vaatteet, kulkukortit, avaimet, auto, lämmitystolpan piuha, kännykkä, sen laturi.... lista on yllättävän pitkä.

Jos itselläni olisi tämä painajaismainen nolla tavaraa -aamu, niin ehkä olisin kynsin hampain irrottanut asunnosta jalkalistan, laittanut sen oven väliin ja hilpaissut pihalla olevaan roskakatokseen hakemaan lehtiroskiksesta jotain a) luettavaa b) päälle taiteltavaa. Mutta toisena aamuna saisin hakea sen ensimmäisen tavaran mikä se olisi? Toki sitä olisi koko päivä aikaa miettiä. Mitä sinä hakisit ensimmäisenä?

Kolmesataa vuotta sitten elänyt kuningas eli huonommin kuin tällä hetkellä Suomessa asuva, alempaan keskiluokkaan kuuluva ihminen. Vaikka kuninkaalla todennäköisesti riitti ravintoa ja tiluksia, niin hänellä ei ollut puhelimia, teknisiä materiaaleja vaatteissa, sähköliedestä puhumattakaan. Nyt näitä pidetään itsestään selvyytenä. Tämä ohjelma saa kuitenkin katsomaan joka ikistä tavaraa uusin silmin ja puntaroimaan sen todellista tarpeellisuutta.

Ohjelma tarjoaakin hyvin kiinnostavan näkökulman ihmisen ja materian väliseen suhteeseen. Maailman luonnonvarat on vuosittaisella tasolla käytetty loppuun jo hyvissä ajoin ennen syyspakkasia. Aasiassa keskiluokka haluaa tietenkin itselleen kaiken sen, mistä länsimaat ovat nauttineet jo vuosikymmeniä. Kauanko meno voi jatkua tällaisena?

Maslow’n tarvehierarkiassa heti fysiologisten ja turvallisuuteen liittyvien tarpeiden jälkeen tulee yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, niiden jälkeen herää arvonannon tarpeet ja seuraavaksi itsensä toteuttaminen. Herääkin kysymys voisimmeko tyydyttää näitä immateriaalitarpeitamme enemmän ja hamstrata kaiken maailman roinaa vähän vähemmän? Olisimmeko ehkä jopa onnellisempia kuin nyt, kun kaappitila loppuu kesken roinavuorista ja laturipiuhan etsiminen aiheuttaa hermoromahduksen?

Siinäpä ajatusta näin joululaulujen soidessa ja mainosten tulviessa ovista ja ikkunoista.

Kirjoittaja on itse parantumaton tavarahamsteri, joskin syntitaakkaa keventää rakkaus kierrättämistä, lainaamista ja yhteiskäyttöä kohtaan. Silti rakkaus tavaroita kohtaan on niin kovaa, että jos lempikengät ovat hukassa, niitä etsitään vaikka koko yö. 

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme