Mainos
Mainos

A.S. Byatt: Lasten kirja

Arvio: Pekka Torvinen

A.S. Byattin romaani Lasten kirja on eeppiset mitat ylittävä kertomus epäonnistuneesta vanhemmuudesta, ihmisten valinnoista nopeasti muuttuvassa maailmassa ja kaiken toivon valumisesta mutaiseen hiekkaan Keski-Euroopan taistelukentillä ensimmäisessä maailmansodassa.

Kirjan keskushenkilö Olive Wellwood on noussut työläiskurjuudesta lastentarinoita kirjoittavaksi, Englannin idyllisellä maaseudulla asuvaksi suuren lapsikatraan matriarkaksi. Kaikki näyttää päällisin puolin kuin tuokiokuvalta paratiisista, mutta pian suuren perheen suhteet osoittautuvat lähes saippuasarjamaisen monimutkaisiksi, eikä lastenkirjailija ehkä ole lasten kannalta paras mahdollinen äitihahmo.

Lasten kirja kuvaa englantilaisten lasten kasvua aikuisiksi 1800-luvun lopulta aina ensimmäisen maailmansodan päätökseen 1918 asti. Sosialistit, kapitalistit, anarkistit, naisten äänioikeuden puolustajat, käsityöläiset, teatteritaiteilijat, sotilaat, kuninkaalliset ynnä muut käyvät lukijalle tutuksi välillä jopa hiukan liian luentomaisesti, kun Byatt keskittyy kuvailemaan ajan poliittisia ja kulttuurisia oloja kymmenien sivujen verran kerrallaan. Itsestäni tuntui välillä, että olin yliopistolla kuuntelemassa ylipitkää kulttuurihistorian luentoa, vaikka aihe sinänsä onkin todella mielenkiintoinen.

Eurooppa oli ennen ensimmäistä maailmansotaa kiehtovan täynnä mahdollisuuksia, kun rajat olivat lähes yhtä avoimia kuin nykyisin, tekniikka kehittyi huimin harppauksin ja ihmiset vaativat parempaa yhteiskuntaa ja myös uskoivat sen saavuttamiseen. Lasten kirjan kuvaamille lapsille piti olla luvassa mahtava tulevaisuus, josta useat kirjan hahmot saavat esimakua Pariisin maailmannäyttelyssä. Tulevaisuuden sijaan 1900-luvun alun nuoret saivat maailmansodan, joka tuhosi lähes kaikkien elämän ja jokaiselta henkiinjääneeltä se vei uskon paremmasta huomisesta.

Byatt kuvaa maailmansodan lakonisesti muutamassa kymmenessä sivussa lähes tuhatsivuisessa kirjassa. Se on tyylikäs kontrasti muulle romaanille, jossa Byatt kuvaa ihmisten asuja ja muuta miljöötä jopa hengästyttävän tarkasti. Erityisen paljon Byatt tuntuu mieltyneen keramiikkaan, jota kuvataan läpi kirjan rakastavalla otteella.

Kirjan kymmenet eri henkilöhahmot pysyvät hyvin kirjailijan hyppysissä, vaikka toisinaan juonenpätkät saattavat unohtua jopa sadan sivun ajaksi palatakseen taas tarinan keskustaan. Kaikille historiallisen romaanin ystäville Lasten kirja on varma tärppi.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme