Mainos
Mainos

Äidin pahin pelko toteutui, kun Micon, 2, flunssa olikin leukemiaa – 270 sairaalapäivän jälkeen reipas toipilas haaveilee uintireissusta

Espoolaisen Servinin perheen elämä muuttui kertaheitolla viime vuoden maaliskuussa. Perheen parivuotiaalla Mico-pojalla todettiin keskikorkean riskin akuutti lymfoblastileukemia. 

– Mico voi tällä hetkellä tilanteeseen nähden hyvin. Hän on hyvin reipas ja selättämässä tautia, Micon äiti Jenna Servin kertoo.

Sairaalajaksot päättyivät tällä viikolla. Jatkossa Mico saa tarvittavat lääkkeet lähinnä suun kautta. Lisäksi kotisairaanhoitaja käy silloin tällöin hoitamassa Micoa kotona.

MTV uutisoi aikaisemmin Meilahden sairaalan lasten syöpäosastolta kadonneista iPadeista, joiden merkitys Mico-pojan sairaalaviihtyvyydelle on ollut ehdoton.

Flunssa paljastui leukemiaksi

Reilu vuosi sitten Servinin perheen tilanne oli täysin toinen. Mico oli pitkään kipeä. Poika oli nuutunut ja väsynyt jatkuvasti, eivätkä lääkkeet laskeneet kuumetta. Jenna-äiti soitteli useaan otteeseen lääkäriltä neuvoja, mutta joka kerta häntä kehotettiin antamaan pojalle lisää lääkettä. Liikkeellä oli lääkärin mukaan flunssaa. 

Kun sairastelu ei ottanut parissa kuukaudessa laantuakseen, Jenna päätti varata ajan yksityiseltä lääkäriltä. Lääkäri passitti Micon saman tien Jorvin sairaalaan, josta saatu alustava diagnoosi muutti hetkessä koko perheen elämän.

– Sairaalassa heräsi saman tien epäily leukemiasta, Jenna toteaa.

Vanhemmat Jenna ja Jani lähtivät viemään Micoa välittömästi Helsingin Meilahden lastenklinikan syöpäosastolle, jossa diagnoosi vahvistettiin. Hoidot aloitettiin heti.

– Ensimmäiset kuukaudet ovat kuin sumua. Ensimmäiseksi otettiin luuydinnäytteet, verikokeita, aloitettiin veritankkaukset, annettiin sytostaattihoitoa ja muita lääkkeitä sekä aloitettiin nesteytykset, pojan äiti luettelee.

”Pelkäsin, että joudun hautaamaan oman poikani”

Micon ensimmäinen sairaalajakso kesti yhdeksän viikkoa. Kun Isä-Jani tuki Micoa sairaalassa, Jenna piti huolta kodista ja perheen kolmesta muusta lapsesta. Päässä pyöri kuitenkin pelko.

– Menin aivan totaaliseen paniikkiin, kun kuulin Micon sairaudesta. Päässäni ei pyörinyt mitään muuta kuin pelko siitä, että joudun hautaamaan oman poikani. Pelko siitä, että lapseni kuolee. Minulla meni todella kauan ennen kuin pääsin pelosta edes jossain määrin yli, Jenna kertoo.

Pieni potilas on viettänyt vuoden aikana sairaalassa yli 270 päivää. Kuukausittaiset sairaalajaksot ovat pitäneet Micon sairaalassa yli 170 yön ajan. Alkuvaiheessa poika joutui usein sairaalajakson jälkeen takaisin sairaalaan, koska infektiot puhkesivat kotona.

– Micolla ei ollut vastustuskykyä oikeastaan ollenkaan, joten melkein aina, kun Mico olisi päässyt sairaalasta kotiin, meni pari päivää ja hänellä nousi kuume, joten jouduimme lähtemään takaisiin sairaalaan, pojan äiti pahoittelee.

Tukiverkko auttaa jaksamaan

Kotona arki on suunniteltu alusta lähtien Micon hoitojen mukaan. Koska leukemiaa sairastavalla lapsella vastustuskyky on erityisen heikko, perheessä on pidettävä tarkka huoli siitä, ettei kotiin kanneta lasta vaarantavia bakteereja. Perheen elämä onkin pyörinyt pitkälti kodin ja sairaalan välillä.

Suurena tukena Micon taistelussa on ollut perheen läheisistään keräämä tukiverkosto. Erityisen kiitoksen Jenna haluaa osoittaa ystävälleen ja Micon kummitädille Suvi Kannistolle, joka toimii Micon sijaisomaishoitajana. Suvi on Micon ohella pitänyt huolta myös Jennan jaksamisesta.

– Suvi auttaa oikeastaan aivan kaikessa. Hän on pitänyt minut koossa. Olen hirveän sosiaalinen ihminen ja tottunut näkemään paljon ystäviä. Nyt kun viimeisenä vuotena ei olla voitu liikkua oikein missään, Suvi on ollut onneksi täällä niin, että olen saanut puhua, Jenna kiittelee.

Haaveena reissu uimarannalle

Rajoitetun elämän vuoksi pienetkin vaihtelut ovat Micolle tärkeitä. Sairauden vuoksi pojan mieliala vaihteli aluksi rajusti.

– Alussa Mico sai hirveitä raivareita. Hän muuttui hetkellisesti ihan toiseksi lapseksi, Jenna valittelee.

Tällä hetkellä poika on kuitenkin palautunut omaksi pirteäksi itsekseen. Vieläkään perhe ei saa infektioriskin vuoksi lähteä kylään vieraaseen kotiin tai edes ruokakauppaan. Puistossa leikkiminen on kuitenkin sallittua.

Kesällä perhe haaveilee voivansa viettää päiviä uimarannalla.

– Toivotaan, että kun Micolta poistetaan kesän alkuun mennessä keskuslaskimokatetri, se mahdollistaa pääsymme vaikka uimarannalle kesälle. Mehän emme päässeet viime kesänä kertaakaan uimaan, niin sitä nyt kuumeisesti odotamme, Jenna kertoo.

Parempaan päin ollaan siis menossa. Vielä Jenna-äiti ei kuitenkaan uskalla tehdä suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen. Tavoitteena on elää päivä kerrallaan ja katsoa, miten Micon paraneminen jatkuu. Akuuttia lymfoblastileukemiaa sairastavien lasten hoitojaksot kestävät kaksi ja puoli vuotta, minkä vuoksi Micon hoidot jatkuvat elokuulle 2018 asti.

Micosta sairautta ei huomaa. Eloisa kolmevuotias jaksaa leikkiä ja innostua uusista asioista aidosti.

– Mico on hirveän vauhdikas lapsi taas. Ei hänestä huomaisi sairautta päällepäin, ellei sitä tietäisi, pojan äiti toteaa tyytyväisenä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme