Mainos
Mainos

Alice Laplante: Hämärän huoneet

Arvio: Paavo Kesälä

(Otava 2012)

"En muista tuota. Asiat tulevat ja menevät. Mikä on esimerkiksi sinun nimesi?" Jennifer White sairastaa Alzheimerin tautia ja lääkärinä on taudin puhjetessa tietoinen sen etenemisestä. Mutta ei hänkään voi mitään sille, että oireiden pahetessa on täysin sen armoilla. Tutut paikat ovat täysin vieraita ja läheisten kasvot tunnistamattomia.

Tapahtumat sekoittuvat entisen, nykyisen ja kuvitellun pirstaleiseksi todellisuudeksi.

Hänen hyvä ystävänsä Amanda on murhattu. Muistot viimeisestä tapaamisesta hänen kanssaan ovat kuitenkin kadonneet.

Kirjaa mainostetaan murhamysteeriksi, mutta pääosan vie Alzheimerin tauti, jonka etenemisen seuraamiseen jää koukkuun pahemmin kuin itse murhan selvittämiseen.

Teksti tuntuu aluksi sekavalta, kun tapahtumat kerrotaan vain lyhyinä katkelmina, mutta tarinan edetessä huomaa kerrontatavan antavan juuri sellaisen kuvan, jonka voi kuvitella tautia sairastavan kokevan.

"Näky ei ole tervetullut. Se ilmestyy yhä uudestaan. Mutta onko se totta"

Kirjoittaja on tv-kuvaaja MTV3:n uutisissa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme