Mainos
Mainos

Amir & Khalil: Zahran paratiisi

Arvio: Päivi Lipponen

(Like Kustannus)

Arabikevät ja Venäjän mellakat ovat olleet nuorten sukupolvien protesti väärennettyjä vaalituloksia, diktaattoreita ja epädemokratiaa kohtaan. ”Zahran paratiisi” sarjakuvakirja Teheranin mellakoista sai alkunsa internetissä, kun ihmisoikeusaktivisti Amir ja taiteilija Khalil halusivat kertoa koko maailmalle, miten uskonnolliset johtajat manipuloivat presidentinvaalin tulosta ja tukahduttivat protestit pidätyksin, teloituksin ja raiskauksin.

Kirja on fiktion ja faktan sekoitus. Itse asiassa Zahran paratiisi on Profeetan tyttären mukaan nimetty jättimäinen hautausmaa Teheranin laitamilla.

Teoksen tarina kertoo äidin epätoivoisesta yrityksestä löytää kadonnut opiskelijapoikansa Mehdi. Poika on osallistunut mielenosoitukseen, kännykkä ei vastaa ja kukaan ei ole nähnyt Mehdiä.

Pidätyksiä ei kirjata mihinkään. Kohtalon jakavat tuhannet nuoret. Mielenosoituksissa haavoittuneet viedään sairaalaan saamaan ensiapua. Ihmiset pyristelevät sairaalan lattialla kuolintuskissa. Potilasluetteloita ei ehditä tehdä, sillä vallankumouskaarti saapuu puhdistamaan sairaalan. Huonokuntoiset ihmiset viedään ”johonkin”.

Omaiset etsivät sukulaisiaan vankiloista. Mikäli he saavat ruumiin, heidän on luvattava, että julkisia hautajaisia ei järjestetä. Ruumiit luovutetaan upotettuna sementtiin, jotta ei paljastuisi kuinka vankia on kidutettu.

Yksi islamilaisen tasavallan erikoisuus on nosturiteloitukset, joihin ei liity mitään uskonnollista perustelua. Nosturi on kiinnitetty kuorma-autoon ja mahdollistaa nopean liikkumisen. Ihmisiä voidaan hirttää, olipa puita tai ei. Korkea nosturi takaa myös laajan yleisön.

Surevat äidit kokoontuvat perjantaisin puistoon. Kokoontumiset yritetään estää, sillä laki kieltää useamman kuin kahden hengen kävelemisen yhdessä. Valvontaa kiristetään. Ihmisille jää vain huuto ”Allahu akbar”.

Tv-uutisista tuttu huuto ”Allahu akbar” tarkoittaa itse asiassa ”Jumala on suurin”. Sanapari ilmaisee nöyryyttä, surua, ylpeyttä, iloa ja ihmetystä, tavallisuuden ylittymistä. ”Jumala tietää parhaiten, eikä mikään tapahdu ilman pätevää jumalallista syytä.”

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme