Mainos
Mainos

Andrei Sergejeff: Afganistanin historia. Silkkitietä kulttuurien risteykseen

Arvio: Janne Hopsu

(Gaudeamus)

”Mitä olivat JLA, HIK, HIR, ITT, NIFA, ANLF ja HAR?” Trivialpursuiteissa oikein vastanneelle voisi tarjota vaikka lounaan. Kyseessä on nk. Peshawarin seitsikko, eli Pakistanin tukemia sissiryhmiä Neuvostoliiton Afganistanin-miehitystä vastaan.

Neuvostoliiton sotaretki Afganistaniin päättyi surkeasti talvella 1989. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta osa yllämainitun seitsikon ja monen muun vastarintaorganisaation johtajista ja taistelijoista on yhä aseissa, tai valmiina tarttumaan sellaiseen, mikäli asiat kääntyvät heille huonoon päin.

Afganistan on ollut viime vuosikymmenet lohduton paikka. Tämä on tiedotusvälineiden antama kuva maasta. Sitä se on myös tutkija Andrei Sergejeffin yleishistoriateoksessa Afganistanin historia. Silkkitietä kulttuurien risteykseen.

Vaikka talibanit tekivät Afganistanista takapajulan par excellence, maa ei ole vailla historiaa, sivistystä ja rauhallisempia oloja. Sergejeff muistuttaakin, että ennen 1970-luvulta alkanutta ”levotonta ajanjaksoa” Afganistanissa oli suhteellisen rauhallista vuosikymmeniä.

Talibanit ovat karkeudessaan ja oppimattomuudessaan vastakohta maan perinteiselle, usein persialaisen kulttuurin läpäisemälle sivistyneistöille. Kirjan yksi ansio onkin tuoda suurelle yleisölle tietoon nykyiseen Afganistaniin voimakkaasti vaikuttaneet kulttuurit. Vaikutteet ovat vuosisataisia, ja tulleet kirjaimellisesti kaikista ilmansuunnista.

Maan etninen, kulttuuri- ja kielikartta on monimuotoinen, mistä on luotu myyttiä siitä, että maata ei voi kukaan hallita eikä sen sotureita kukistaa. Tätä myyttiä rakensivat jo 1800-luvulla sekä lännen että muslimimaiden eliitit, kertoo Sergejeff.

Nykyään viitataan paitsi Neuvostoliiton nöyryyttävään poistumiseen, myös brittien 1842 kärsimään tappioon, missä keskellä talvea Kabulista evakuoidusta 16 500:sta varuskunnan jäsenestä vain yksi britti (lääkäri) ja muutama sepoy-sotilas selvisivät hengissä Djalalabadiin. Sergejeff muistuttaa että tragediassa oli kyse brittien huonosta johtamisesta. Saman vuoden kesällä Britannian siirtomaavalta maksoi potut pottuina ja otti Kabulin takaisin haltuunsa.

Britit kyllä saivat huomata, että Afganistania oli vaikea hallita. Vaikka historiallisessa ja modernissa Afganistanissa oli myös rauhallisempia jaksoja, kirjan esiin marssittamat lukuisat valloitukset, taistelut ja muutoin kuin luonnollisella tavalla vallasta lähteneet hallitsijat korostavat sotaisuutta. Alue on ollut – ja on – poliittinen puskurialue.

Jättivät britit perinnöksi myös Afganistanin ja Pakistanin välistä rajaa toimittavan Durand-linjan. Se halkoo pashtujen alueita siirtomaatyyliin sen enempää paikallisista oloista piittaamatta. Tämä linja yhä sykkii tulehtuneena siinä poliittisessa vyyhdessä, jota yhdysvaltalaiset kutsuvat poliittisessa slangissaan AfPakiksi.

Kirja on lukukelpoinen kertomus siitä, kuinka moderni maailma tunkeutuu ja mitä se saa aikaan konservatiivisessa, luonnonmuodostusten takia hyvinkin eristäytyneessä, poliittisesti ja kulttuurisesti monimuotoisessa maassa, jota hallitsi pitkään esi-islamilainen heimoajattelu.

Nykyisen Afganistanin varhaisempi historia alkaen jo ennen kristillisen ajanlaskumme alkua modernin ajan porteille on hyvin esillä. Kuvitus on monipuolinen ja tekstiä hyvin tukeva.

Historiaa ei kuitenkaan kannata tuijottaa silmät kipeiksi. ”2000-luvun Afganistania onkin mahdotonta analysoida samojen traditionaalisten rakenteiden kautta, jotka riittivät selittämään maan yhteiskunnallista ja poliittista dynamiikkaa vielä kaksi sukupolvea aikaisemmin. Vallankaappausten, neuvostomiehityksen, sisällissodan ja Taliban-hallinnon aikana vanhat sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet heikentyivät tai romahtivat kokonaan, joten niiden tilalle ja rinnalle muotoutui uusia. Näistä historiallisesti uusista piirteistä tärkeimpiä olivat uusi hallitseva luokka, uudenlainen talousrakenne sekä uusi etninen dynamiikka.”

Raju on siis ollut ajan riento Afganistanissakin.

Ja mitä tulee alussa mainittuun Peshawarin seitsikkoon ja muihin vastarintaryhmittymiin ja niiden riitaisiin ja epäluuloisiin väleihin, keskinäinen riitely tuo mieleen tämän hetken Libyan.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme