Mainos
Mainos

Andrei Volos: Animaattori

Arvio: Hilkka Hyrkkö

(Bazar) Kääntäjä: Anton Nikkilä

Kirjan päähenkilö Sergei Barmin on animaattori. Ei ollenkaan sellainen animaattori, joka kaikille tulee sanasta mieleen. ”Animaattorin” animaattorit sytyttävät kuolleisiin liekin, joka pannaan maljaan ja siellä ihmisen sielu ikuisesti palaa hautamuistomerkkinä. Lukijan ei kannata kompastua tähän mielikuvitukselliseen yksityiskohtaan. Animointi on kirjan kehystarina. Animoinnin lisäksi kehyksenä on Moskovan teatterikaappaus, jossa joukko tshetsheenejä valtaisi moskovalaisteatterin, otti yleisön panttivangiksi ja vaati Tshetshenian sodan välitöntä lopettamista.

Kirjassa seikkailee joukko tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät elää elämäänsä nyky-Venäjällä. Animointikeskuksen työntekijöiden lisäksi heitä ovat vainajat kertomuksineen ja teatterikaappausta suunnittelevat katshaarit. Näissä elämäntarinoissa ja välähdyksissä on monta Venäjän ominaisuutta. Kukaan ei tunnu selviävän omassa työssään ottamatta lahjuksia. Kaikki on ostettavissa. Ne harvat, jotka jättäytyvät tai jäävät tämän ulkopuolelle ovat todella köyhiä. Ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen. Kehenkään ei voi luottaa. Ja silti kaikki tämä ei Volosin tarinassa luo äärimmäistä raakutta , vaan joukon kiehtovia tarinoita.

Kirjoittaja itse on Tadzhikistanista, vuorien hallitsemasta Keski-Aasian köyhästä pikkuvaltiosta. Volosin kirjan henkilöiden esi-isät ovat kokeneet Stalinin karkoitukset. Parissakin kohtaa kerrotaan, miten Kaukasuksen kansat karkotettiin Keski-Aasian ja paluu oli mahdollista vasta 60-luvulla. Ja miten samat kansat saivat maistaa uuden Venäjän halua hallita ja hyötyä alueen öljystä. Kirjan Katshaaria on tietenkin Tshetshenia. Historian tosiasioita seuraten Volos avaa katshaarien kaunan syyt.

Volos ei tuomitse ketään. Hän valottaa hahmojensa motiiveja kuin ymmärtävä sosiologi. Samalla hän höystää kirjansa ylitsepursuavilla kuvauksilla venäläisestä äärielämisestä. Keskeisessä osassa on runsas viinanjuonti, mutta sekin kuvataan toteavasti, ei tuomitsevasti. Hän kuvaa venäläisen arjen ilmiöitä yhtä aikaa niin itsestäänselvinä, että jää vain hämmästelmään kerronnan aitoutta.

Ja tietenkin kirjassa on mukana myös rakkaus. Sergei Barmin haikailee kadonnutta Klaraansa ja katkennutta yhteyttä tyttäreensä. Lahjakas animaattori voi unohtaa työnsä vain naisen syleilyssä ja muutaman viinapaukun jälkeen. Mutta tätäkään Andrei Volos ei kuvaile karusti tai kuivasti. Hän kertoo vain miten elämä on.

Kirjan takakannessa sanotaan, että Andrei Volos on valinnut aiheekseen terrorismin. Minusta hän on valinnut aiheeksi nyky-Venäjän. Kirjan presidentistä, poliittisen vallan ja taloudellisen vallan keskinäisistä kaupoista ei voi erehtyä.

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme