Mainos
Mainos

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

Arvio: Päivi Lipponen

(Tammi) Suom. Helinä Kangas

Pieni Albania, Euroopan kummajainen, maa, joka ei saksalaismiehityksen aikana luovuttanut juutalaisia. Maa, joka irrottautui Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ja eristäytyi ankaraan kommunismiin. Punainen morsian -teos kertoo neljän sukupolven tarinan Albaniasta.

Kirjan ensimmäinen osa kuvaa takapajuisen vuoristokylän elämää, jossa vanhat traditiot hallitsevat kaikkea kanssakäymistä, varsinkin naisten elämää. Päähenkilö on Saba. Tyttö naitetaan 15-vuotiaana kuolleen siskonsa leskelle. Anopin pilkkaama Saba sopeutuu kohtaloonsa ja rakkaudettomaan avioliittoon, kuten kaikki naiset ennen häntä. Pahinta mitä naiselle voi tapahtua on syytös haureudesta.

Kylän elinolot kohentuvat Enver Hoxan diktatuurin myötä, ainakin Saban mielestä. Suku on etuoikeutettu, sillä Saban veljet kuolivat partisaaneina, joten heidät julistetaan kansallissankareiksi.

Kirjan toinen osa on mainio kuvaus elämästä kommunistisessa järjestelmässä 70-luvulla. Päähenkilönä on Saban lapsenlapsi Dora. Kansallissankareiden juhlapäivänä Dora saa laulaa kuoron solistina ja lausua runoja pikkupioneerina. Nuorena hän pääsee opiskelemaan yliopistoon.

Kommunistisia kummallisuuksia: ”Puolueen keskuskomitea oli uuden ihmisen luomisen nimissä kieltänyt valkoisen hääpuvun käytön sopimattomana kaupunkilaisporvarillisena tapana.” Työpaikkaa ja asuntoa ei saanut vaihtaa omin päin. Rakastuminen ulkomaalaiseen oli kiellettyä. Maasta ei saanut muuttaa, sillä Albania oli niin hyvä yhteiskunta, jota kaikki muut kadehtivat. Korttelitoimikunnalta anottiin televisiota ja jääkaappia, usein turhaan.

Valvonta ulottui kaikkialle. Kansalaiset ilmiantoivat toisiaan. Harkitsematon lipsahdus mekkokankaan huonosta laadusta, saattoi viedä lipsauttajan mutta myös ilmiantajan telkien taakse.

Arjen kuvaus on valoisaa. Ihmiset lukivat maailmankirjallisuutta, televisiosta seurattiin myös muiden maiden sarjoja. Kulttuuripalatsissa saattoi kuunnella Betonitehtaan vallankumouksellisten työläisten konserttia tai seurata Vallankumouksellisten vanhusten näytelmäkerhon teatteriesitystä.

Anilda Ibrahimi kertoo teoksessaan oman sukunsa tarinan.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme