Mainos
Mainos

Anna-Kaisa Pitkänen: Omalaatuinen ystäväni. Kuinka hevoseni opetti minulle toisin katsomisen taidon.

Arvio: Päivi Lipponen

(Kirjapaja)

Yhdeksän alkeiskurssituntia ovat takana. Osaan jo laittaa suitset ja satuloida. Hevonen kävelee, pysähtyy ja kääntyy toivotusti. Olemme kokeilleet hieman jo raviakin. Ystävilleni olen yrittänyt kertoa, mikä mieli tässä kaikessa on.

Anna-Kaisa Pitkäsen kirja antaa pohdintaani vastauksen. ”Nykymaailmassa hevosilla tehdyt matkat ovat muuttuneet ulkoisista sisäisiksi.” Hevosen kanssa ihmisen muisti alkaa käyttäytyä toisin. Siinä keskittyy ympäristöön ja hevoseen. Hän toteaa: ”On kuin hevoset pelkällä läsnäolollaan saisivat minut käyttämään ajattelukykyäni toisin. Ajattelen vähemmän ja olen enemmän läsnä. Silti oivallan asioita.”

Kirja kertoo Pitkäsen hevoshankinnasta ja pyrkimyksestä ymmärtää eläintä. Varjo on kovia kokenut, omaan maailmaansa sulkeutunut entinen kilpahevonen. Pitkänen luo luottamuksen kärsivällisen ja johdonmukaisen työn kautta. Voisi sanoa, että välillä hevosen elämän inhimillistäminen karkaa laukalle. Kirja on kuitenkin hyvä lukea ”second opinion” -idealla, mikäli itse haluaa kehittyä hevosten hoitajana. Teoksen lähdemateriaalin määrä on varsin kunnioitettavaa.

Tiivistetysti hevosen käytöstä selittää kaksi asiaa. Se on saaliseläin ja laumaeläin. Hevonen havainnoi alati ympäristöään, oppii ja muistaa. Se kykenee välittömästi yhdistämään aistihavaintonsa pitkäkestoisiin muistoihinsa eli on taitava ehdollistuvassa oppimisessa ja pitkäkestoisten muistojen mieleen palauttamisessa. Hevonen siis oppii toimimaan nopeasti pelkoreaktionsa mukaan.

Tämä on tietenkin tuskaa ratsastajalle, jota kiikutetaan suuntaan jos toiseen tällaisina hetkinä, mikäli hän edes pysyy satulassa. Sen tähden myös ratsastajan on opeteltava pelottavien tilanteiden käsittely.

Kyse on myös johtajuudesta. Hevosen on kyettävä luottamaan ratsastajaan. Kyse on ennen kaikkea ratsastajan asenteesta. Pelottava kohde on kyettävä maalaamaan positiiviseksi, sillä pelon huonointa hoitoa on pelon kieltäminen tai pelon vältteleminen.

”Varjo opetti minut huomaamaan, että on oltava tarkka siitä, mitä ajattelee, koska ajatuksilla on vaikutusta ihmisen asenteeseen ja oppimiseen.”

Hevonen aistii ratsastajan hengityksen muutokset ja stressihormonin vaihtelut. Hevosta ei siis hämätä olemalla leikisti läsnä tai peittämällä pelko vihaan.

”Varjo kunnioitti ihmistä, mutta ei nöyristellyt. Varjo osasi todellisessa tilanteessa seistä ihmisen rinnalla. Se oli hevonen, joka veisi ihmisen sinne, minne tämä tahtoi ja pidemmällekin, mutta ensin oli kasvettava hevosen mittaiseksi.”

Päivi Lipponen

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme