Mainos
Mainos

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

(Otava)

Tuulan elämä kouluikäisen pojan ja miesystävän kanssa on tasaisen hyvää, mutta vähitellen siihen alkaa aueta sijaislapsen mentävä aukko. Sijaislapsi-idean taustalla kolkuttelevat niin oman lapsen kasvua koskeva hämmennys, orastava keski-iän kriisi kuin omat tummanpuhuvat lapsuudenkokemukset. Ja tietysti puhdas halu auttaa.

Anna-Leena Härkönen puuttuu uutuudessan kaunokirjallisuudessa vähän käsiteltyyn aiheeseen - siihen, miten sijaislapsi muuttaa tavallisen perheen elämää. Samalla pohditaan sitä, mitä aukkoa itsessään sijaislapsen ottaja haluaa täyttää.

Aihe on vakava, mutta Härkönen käsittelee sitä yllättävänkin kevyellä kädellä. Tumman pinnan alta vilkahtelee huumori; kun sijaislasten sekakäyttäjäisä tulee yllätysvierailulle, tuloksena ei olekaan vakava yhteenotto vaan isien hyvähenkinen, konjakin siivittämä keskustelu kylmän saunan lauteilla.

Härkönen kirjoittaa totutun sujuvasti ja vaivattomasti. Kirjoittajalle tyypilliset viiltäväntarkat, superrehelliset ja siksi riemastuttavat arkihavainnot jäävät kuitenkin tässä teoksessa tavallista vähemmälle. Kirja onkin puhdas juoniromaani, ja sellaisena luettuna aivan kelvollinen välipala. Viihdegenreä sivutaan häpeilemättä.

Teos on tavallaan myös poikkeus suomalaisen äitiyttä käsittelevän kirjallisuuden negatiivissävytteisessä valtavirrassa. Tuula haluaa, saa ja osaa olla hyvä äiti - myös lainalapsille.

Kirsi-Marja Peräkylä on MTV:n kotimaan uutisosaston päällikkö. Hän on ikuinen lukutoukka, joka siirtää mieluusti klassikon sivuun kiinnostavan nykykirjan tieltä. Harrastaa kirjallisuuskeskustelua paitsi arjessa, myös Helsingin Tammisalossa toimivassa lukupiirissä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme