Mainos
Mainos

Annica Wennström: Lapinkylä

Arvio: Hilkka Hyrkkö

(Bazar) Kääntäjä: Outi Menna

Lapinkylän kirjoittajaminä löytää ullakolta tuohirasian. Se sisältää miehen ja naisen kengänpaulat, käsintehdyt. Saamelaiset. Tämä laukaisee hänen halunsa selvittää juuriaan, etsiä vastauksia kysymykseen omasta erilaisuuden tunteesta.

Kirjan rakenteessa kertojaminää vastaan lähtee esiäiti Njennan tarina. Ollaan 1800-luvun lopun Pohjois-Ruotsissa, saamelaisalueella. Kirja muistuttaa meitä siitä, että Pohjoismailla on omat intiaaninsa, saamelaiset. Heidän asuin- ja vaellusalueitaan, omistuksiaan ovat kaikki pohjoismaiset valtiot haastaneet ja pyrkineet hallitsemaan. Saamen kieli ja kulttuuri on puristettu ahtaalle. Erinäköisiä ja -tapaisia ihmisiä rangaistu leimaamalla heidät noidiksi ja piruiksi.

Tässä maisemassa, taitekohdassa alkaa Njennan tarina. Nuorta Njennaa houkuttaa mystinen mies , Aanta Naahkese. Njenna ja Aanta tapailevat. Heidän välilleen kasvaa kuolematon yhteys ja vetovoima. Sitten saamelaismaiden uudisasukas raiskaa Njennan, jonka mieli ja sydän ovat shamaanisella Aantalla. Alkaa sukupolvia kestävä pakotarina. Sitä jouduttaa uudisasukkaan löytyminen oudosti kuolleena, silmättömänä. Njenna tekee mielestään parhaan mahdollisen teon ja jättää perheensä. Hän toivoo säästävänsä vanhempansa ja sukunsa häpeältä paetessaan. Kirja seuraa Njennaa ja hänen vastasyntynyttä tyttövauvaansa.

Mutta pako ei auta. Njennaa seuraa kaikkialle saamelaisuus. Nuoruuden rakastetun kuva ja voimat eivät jätä häntä rauhaan. Tunturit, kota ja luonnon kanssa yhteennivoutunut elämäntapa kutsuu häntä läpi vuosikymmenten, vaikka hän koettaa sopeutua huoneisiin, ruotsin kieleen ja kantaväestön tapoihin. Sopeutuminen ei ota onnistuakseen. Njenna siirtää polvesta toiseen erilaisuutta. Kantaväestö jatkaa hylkimistään. Vaikka perheenjäsenet yrittävät olla kuin muutkin jostain aina pulpahtaa tietoja, huhuja saamelaislähtöisten salaperäisistä voimista, noituudesta.

Samoihin asioihin törmää kertojaminä, kun hän matkustaa pohjoiseen juuriaan penkomaan. Vastassa on hiljaisuus, puhumattomuutta ja pelkoa. Mutta Marie ei anna periksi. Hän tunkee itsensä omaan menneisyyteensä ja löytää lopulta Saran, joka osaa avata hänelle suvun salaisuudet.

Kirja on toimittaja Annica Wennströmin esikoisteos. Ruotsin eteläsaamelaishistoria kuulostaa toimittajamaisen tutkitulta. Näin se on varmasti mennyt. Sukupolvesta toiseen seuraava hylkiminen kuulostaa tutulta. Se muistuttaa minkä tahansa vähemmistön asemaa valtaväestön keskuudessa. Kirja tuo tätä kautta meidät myös Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden nykypäivään: onko meillä samat ennakkoluulot, kun määritämme suhdettamme maahanmuuttajiin?

Esikoiselle voi antaa jotain anteeksi. Kieli on aika yksinkertaista, ja niin monet ajatuksetkin. Aihe on kuitenkin kiehtova ja nykyajan ja historian etsiytyminen toisiaan kohti luo kirjaan jännitteen, joka pitää otteessaan. Saamelaisen shamanismi pöllyttää taianomaisuutta sivuille.

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme