Mainos
Mainos

Anteeksi ja jatketaanko eteenpäin?

Jan Löfström (toim.): Voiko historiaa hyvittää? Historiallisten vääryyksien korjaaminen ja anteeksiantaminen

Arvio: Janne Hopsu

(Gaudeamus. 239 s.)

Anteeksipyyntö on vaikeaa. Anteeksiantaminen ei ole välttämättä sen helpompaa. Valtioiden ja instituutioiden anteeksipyynnöistä on tullut trendi. Myös anteeksipyynnön vaatiminen on suosittua. Päällimmäisenä tulevat mieleen katoliselle kirkolle esitetyt vaateet pappien lapsiin kohdistuneista seksuaalisesta väärinkäytöstä.

Historiantutkija Jan Löfströmin toimittamassa kirjassa Voiko historiaa hyvittää? lähestytään anteeksiantoa ja hyvitystä poliittisessa ja historiallis-yhteiskunnallisessa yhteydessä. Näkökulmia on niin teologiasta, psykologiasta, politiikasta kuin oikeudellis-moraalisesta.

Käy ilmi, että anteeksipyytäminen ja -antaminen on paitsi vaikeaa, myös monimutkaista, eikä aina edes tarpeellista, suotavaa, ehkä myöskään mahdollista. Sen voi kiertää tai toteuttaa muulla tavalla, jonka symbolinen merkitys on kuitenkin merkittävä.

Professori Tuomas Forsbergin pohtii muun muassa poliittisen anteeksiannon tarkoitusperiä ja anteeksiannon prosessia. Menneisyyden käsittely on tärkeää, on kyse maiden välisistä suhteista, tai maan sisäisestä historiasta, kuten vuoden 1918 sisällissota. Forsbergin mukaan sovintoprosessille välttämätöntä ei ole hypätä suoraan anteeksipyyntöön, ”ja yhteinen käsitys menneisyydestäkin on usein lähinnä sovintoprosessin viimeinen eikä sen ensimmäinen askel.” Ensisijaista on hyväksyä ”keskeisimmät menneisyyden rikkomuksia koskevat tosiasiat ja osoittaa symbolisilla teoilla myötätuntoa uhreja ja heidän historiatulkintojaan kohtaan.”

Lähihistoriastamme hän ottaa esiin talvisodan ja Neuvostoliiton. Kun Neuvostoliiton silloinen valtionpäämies Mihail Gorbatshov kävi Suomessa 1989, täällä odotettiin että Gorbatshov olisi myöntänyt Neuvostoliiton aloittaneen talvisodan. Ei tullut odotettuja sanoja, mutta lohdutukseksi hän tunnusti Suomen olevan puolueeton.

Jan Löfström on haastatellut lukiolaisia historiallisen hyvittämisen teemasta. Tulos ei ole yllättävä, vaikka sen soisikin olevan toisenlainen. Löfströmin mukaan nuoret yhdistävät individualistisen oman onnensa seppä –ajattelun tapaan selittää menneisyyttä ja nykyisyyttä persoonattomien rakenteiden ja instituutioiden avulla. ”Pieni ihminen” on voimaton talouden, sotien ja teknologisten muutosten rattaissa.

Hän muistuttaakin, että historianopetuksessa yhä painottuu tieto arvokysymysten ja kansalaisvalmiuksien jäädessä vähemmälle. Vaikka opetussuunnitelmia on rukattu, ”ne eivät esimerkiksi historian oppiaineessa sano mitään historian poliittisten ja moraalisten merkitysten tarkastelemisesta.” Opetusta tuskin kuitenkaan kannattaa syyttää kaikesta, sillä moraalipohdinnoille pitäisi saada mallia nykyistä enemmän myös kotoa ja julkisesta sfääristä.

On yhä niin, että Suomi tekee, ei puhu eli pohdi. Tämän kulttuurin murtamiseen käsitteillä oleva kirja on hyvää luettavaa. Ei aina helppo, mutta pakottaa katsomaan ihmistä ja yhteisöä mekaanista anteeksipyynnön tapaa syvemmin.

Problematiikkaa psykologian näkökulmasta lähestyvä Juhani Ihanus pohtii yksilön ja kollektiivin muistia ja mielen toimintaa. Hän kritisoi rajusti valistusta ja liberalismia. Järki ei suvaitse sääliä, ”koska se paljastaisi epähumaanisuuden säännönmukaisuuden, poikkeaman tasa-arvoisuudesta.” Hän katsoo, että koska nykyihminen ei kykene psyykkisesti käsittelemään edes menetyksen mahdollisuutta eikä suremaan omakohtaisia menetyksiä, tarkoittaa että pienikin alakulo diagnosoidaan masennukseksi ja lääkittäväksi.

Tuntuu itsestään selvältä, että menneisyyden traumoja on yritettävä purkaa ja ymmärtää. Niitä ei ehkä saa pyyhittyä pois, mutta voi yrittää ottaa haltuun myös tunnepuolella. Muuten ne koteloituvat. Kansainvälisessä politiikassa on käsite jäätynyt konflikti. Siinä ei edes pyritä ratkaisemaan alueellista tai muuta poliittista ongelmaa, vaan ne laitetaan hyllylle, koska tilanne ei ole akuutti. Toisin sanoen, se ei ole suurten valtojen intresseille tärkeä. Konflikti onkin pakastimessa vain näiden valtioiden enemmän tai vähemmän harkituissa suunnitelmissa. Paikallisille ihmisille konflikti on kuitenkin hehkuva, mutta apua ei ulkopuolelta tule. Rakenna siinä välinpitämättömyydessä sitten sovintoa.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme