Mainos
Mainos

Antony Beevor: Toinen maailmansota

Arvio: Päivi Lipponen

(WSOY) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen

Beevorin tuorein järkäle panee mietteliääksi: kannattaako lukuponnistukseen ryhtyä, tuoko se jotain lisäarvoa. Nyt 960 sivun jälkeen voin sanoa, että lukurupeama kannatti. Teos rakentaa kokonaiskuvan sodan kaikilta rintamilta, ehkä välillä liiankin tunnollisesti.

Toisessa maailmansodassa kuoli 60-70 miljoonaa ihmistä. Kärsimys oli suunnatonta kaikkien kohdalla. Taloudelliset menetykset olivat mittaamattomat. Luvut ylittävät käsityskykymme. Raunioille rakennettiin YK ja EU, jotta moinen hulluus ei koskaan enää ainakaan Euroopassa viriäisi.

Beevorin ansio on purkaa sota ja 60 miljoonan uhrin luku yksilötarinoiksi. Ääneen pääsevät yksittäiset sotamiehet ja siviilit kotirintaman puolella. Pidän erityisesti hänen aiemmista teoksistaan Stalingrad ja Berliini 1945.

Kuinka natsit nousivat valtaan? Vuoden 1930 vaaleissa kansallissosialistit kokivat ”jytkyn”. Äänisaalis nousi 2,5:sta 18,3 prosenttiin. Hitler kykeni vetoamaan kansalaisten huonoimpiin vaistoihin: kaunaan, suvaitsemattomuuteen ja rodulliseen ylemmyyteen. Ensimmäisenä murskattiin oikeusvaltioon kuuluva lainkuuliaisuus. Oikeusjärjestelmän tuli palvella järjestelmää. Inhimilliset arvot hylättiin yksi kerrallaan.

Otto von Bismarckin kerrotaan todenneen; että moraalinen rohkeus poistuu saksalaisesta kokonaan, kun hänet puetaan univormuun. Natsi-Saksassa lapsillekin sovitettiin univormua.

Tunnussana ”Isoäiti on kuollut” laukaisi toisen maailmansodan Puolan rintamalla. Harvemmin olen kuitenkin lukenut sodan kulusta Aasiassa. Miten Kiinan historiankirjoituksessa tullaan vielä Japanin sotatoimia käsittelemään? Joukkoraiskaukset ja -murhat järkyttivät koko maailmaa. Kannibalismi oli osa armeijan rituaaleja. Bioaseiden käyttö sallittiin. Tokion sotarikostuomioistuimessa ei kuitenkaan syytetty japanilaisia sotavangeilleen tekemistä lääketieteellisistä kokeista, sillä testiaineisto luovutettiin amerikkalaisten käyttöön.

Sama ihmisyyden halveksunta todentui Euroopassa. Saksalaiset epäinhimillistivät ottamansa sotavangit ja näin luotiin itseään toteuttava profetia. Kun venäläisvangeille ei annettu ruokaa, he söivät ruohoa eläinten tavoin. Vuonna 1941 venäläisiä sotavankeja tapettiin nälällä yli kaksi miljoonaa.

Saksalainen sotilas kirjoitti kotiinsa Stalingradista, että venäläiset ovat niin tyhmää sakkia, että eivät edes ymmärrä antautua. Siperia opettaa. Kun saksalaisilta loppui rehu, syötiin hevoset. Kenttäsairaaloissa veri jäätyi avohaavoissa. Kuolioon joutunet raajat sahattiin pois ja sormet katkottiin pihdeillä. Niissä taisteluissa puna-armeija osoitti, että maan päällä ei ollut voimaa, joka olisi voinut voittaa venäläisen lujuuden.

Beevor kertoo hinnan, jonka Saksa maksoi sotaa johtavan Hitlerin perääntymiskielloista ja siitä, että Saksa ei neuvottelisi ollessaan heikossa asemassa. Vain ”lopullinen voitto” kelpasi natseille. Takaiskut tulkittiin petturuudeksi.

Harva tunnusti tienneensä juutalaisten joukkotuhosta. Silti IG Farbenin lääketehdas Bayer maksoi tohtori Josef Mengelen ja monen muun lääkärin palkkiot Auschwitzissä, kun nämä tekivät kokeita ihmisillä.Yhtiö maksoi 170 markkaa jokaisesta käyttöön saadusta vangista ja jokaisen heistä raportoitiin kuolleen kokeissa. Lääkäri Helmut Vetter kirjoitti kollegalleen: "Tuntuu kuin olisi paratiisissa". Niin innostavaa oli tehdä testejä suoraan ihmisillä.

Keskitysleirien toiminta oli viritetty äärimmäisen tehokkaaksi teollisuudeksi. Vain 25 SS-miestä ja 100 ukrainalaista apulaista riitti 800 000 vangin tappamiseen Treblinkanissa. Päiv

Ei siis ihme, että puna-armeijan sotilaat kostivat. Saksalaisia naisia joukkoraiskattiin kuoliaaksi. Kun heidän pienet lapsensa yrittivät auttaa äitiään, lapset ammuttiin. Saksalaisten sotilaiden ruumiit peittivät maata 10 kilometrin matkalta Itä-Preussissa. Venäläiset sotilaat marssivat, levähtivät ja söivät kuolleiden päällä.

Saksalaisten siviilien pakolaisvirrat olivat massiivisia. Itä-Preussista lähti heti yli kahdeksan miljoonaa siviiliä kohti emämaata.

Suomen siviiliväestö säästyi puna-armeijan riehunnalta, sillä Suomen armeija säilytti asemansa. Jos suomalaiset siviilit olisivat joutuneet saksalaisten asemaan, vihanpito olisi ollut varmaan syvää.

Kun taistelu Berliinistä alkoi, saksalainen yliluutnantti kysyi hytiseviltä miehiltään paleltaako heitä. Sotamies vastasi: ”Meitä pelottaa.” Eikä turhaan. Kranaattituli oli niin voimakasta, että seinät tärisivät 60 kilometrin päässä. Ihmiset vaelsivat kodeistaan kuin ”manalan oliot” puolipukeissaan, kesken unien herätettyinä, kuolemanpelko silmissä.

Suomalaiset SS-miehet taistelivat Nordland -joukoissa, jotka osoittautuivat viimeiseen asti uskollisiksi natsihallinnolle.

Kun kolmas valtakunta lopulta tuhoutui, Hitlerin päätelmä oli, että saksalaiset olivat kelvottomia eivätkä ansainneet hänen johtajuuttaan. Gobbels halusi, että itsemurhat tapahtuvat Berliinin bunkkerissa, jotta eloon jää legenda.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme