Mainos
Mainos

Ari Wahlsten: Kosteiden mestojen balladi

Arvio: Pertti Nyberg

(Gummerus 2012)

Pannaanpa samaan pataan Kallion kaupunginosa, sen lukuisat ravitsemusliikkeet, nuorehko kaljalle perso mies, lukuisat sinkkunaiset tai irtosuhteista tykkäävät varatut naiset - työyhteisöksi sovitaan teatteri. Sitten vähän hämmennetään ja saadaankin aikaiseksi kirja, jossa a) juodaan baarissa kaljaa, b) naidaan eri naisten kanssa ja c) kerrotaan hassuja sattumuksia jotka liittyvät jollakin tapaa alkoholiin ja naisiin.

Kirjan päähenkilö on teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja (sattumalta kirjan kirjoittaja Ari Wahlsten on myös teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja), jonka elämä siis pyörii työn, naimisen ja juomisen välimaastossa. Aamulla päähenkilö herää jonkun hoidon vierestä, sitten hän menee teatteriin ohjaamaan, jonka jälkeen hän menee baariin, jonka jälkeen hän iskee naisen, jonka kanssa menee sänkyyn, jonka jälkeen tulee aamu… Vaihtelua elämään tuovat sitten vaikkapa benji-hyppy tai pornofilmin suunnittelu tai odotus teatterikäsikirjoituksen hyväksymisestä johonkin teatteriin.

Kirja on tehty kuin tv-sarjan käsikirjoitus. Opus koostuu episodimaisista luvuista, joita yhdistää toisiinsa päähenkilön elämä. Erityistä alkua tai loppua kirjassa ei ole. Tarinan voikin ajatella kuvaavan elämää, jossa eletään päivä kerrallaan - ja ikään kuin jokainen päivä on eräänlainen uusinta edellisestä.

Kirja on hauska omalla kapakkajutustelutyylillään. Nauroin jopa ääneen muutaman kerran sitä lukiessani. Kun päähenkilön naisystävää piinaa vanha typerä poikaystävä, nainen toteaa päähenkilön miesmakuihmettelyihin, että "meitä on moneen munaan". Kirjassa on myös hauska kuvaus juopottelevasta Arto Paasilinnasta, jonka ylimielisyys ylittää kaikki sfäärit.

Jos Kosteiden mestojen balladista haluaa löytää jotain sanomaa, löytyy sitäkin hiukkasen. Kirjan päähenkilö yrittää myydä näytelmäkäsikirjoitustaan ja kohtaa teattereiden johtajien kummallisia ei-vastauksia. Kyse ei ole siitä, etteikö tarjottu käsikirjoitus olisi hyvä, se ei vaan mahdu "segmenttiin". Eli kun teatterit kilpailevat yleisöstä, näytelmiä tehdään tietyille tarkasti mietityille kohderyhmille ja jos hyväkään käsikirjoitus ei osu "segmenttiin", ei sitä teatterin kannata ostaakaan.

Tämän kirjan voi kirjahyllyssä laittaa siihen Juoppohullun päiväkirjan viereen. Tässä tosin naidaan enemmän ja humalatila pysyy puolestaan melko kohtuullisena. Tyylilaji on kuitenkin molemmissa kutakuinkin sama.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme