Mainos
Mainos

Arundhati Roy: Kuuntelen heinäsirkkoja - merkintöjä demokratiasta

Arvio: Pertti Nyberg

(Like)

Maailman suurin demokratia - kuten olemme tottuneet Intian määrittelemään - on tämän kirjan mukaan melkoinen demokratian irvikuva. Gandhin, väkivallattoman vastarinnan, vihreän vallankumouksen ja IT-Intian vastapainoksi intialainen palkittu kirjailija ja aktivisti Arundhati Royn esseekokoelma kertoo kammottavista kidutuksista, kansanmurhasta ja median välityksellä tapahtuvasta johdonmukaisesta ihmisten harhaanjohtamisesta.

Intiaa on sen itsenäisyyden ajan hallinnut pääasiassa Gandhien Kongressipuolue. Uudeksi voimaksi nousi 90-luvulla oikeistolainen ja hindunationalistinen BJP-puolue. Royn mukaan Intian pääpuolueet eroavat oikeastaan vain siinä, että Kongressipuolue tekee konnuuksia yön pimeydessä, BJP kirkkaassa päivänvalossa. BJP oli maan hallituksen pääpuolue 1998 - 2004 ja nykyisin puolue on hallitseva puolue monissa Intian osavaltioissa.

Kirjan esseitä yhdistävä tekijä on huolestuminen hindunationalismin noususta ja osin tästä juontuva muslimien yhä huonompi asema Intiassa. Vaikka Intian niemimaa jaettiin islaminuskoiseen Pakistaniin (ja Bangladeshiin) ja hinduenemmistöiseen Intiaan, jäi verisestä miljoonien ihmisten väestönsiirrosta huolimatta Intiaan merkittävä muslimivähemmistö. Nykyisin Intiassa asuu noin 150 miljoonaa muslimia, mikä on 14 prosenttia yli miljardin hengen väestöstä.

Ehkä uuvuttavinta luettavaa on essee Gujaratin osavaltion mellakoista 2002, tai kansanmurhasta kuten Roy itse sanoo. Royn mukaan muslimien kansanmurha tapahtui osavaltiossa valtaa pitävän BJP-puolueen silmien alla. Taustalla oli noin 50 hindupyhiinvaeltajan selvittämätön joukkomurha. Royn mukaan kansanmurha alkoi kollektiivisena rankaisuna ratkaisemattomasta rikoksesta, siis Gujaratin muslimit saivat kollektiivisesti kantaakseen hindujen tapon. Royn mukaan kansanmurhan seurauksena noin 2000 muslimia kuoli ja 150 000 joutui pakenemaan kodeistaan. Lisäksi moskeijoita tuhottiin ja musliminaisia joukkoraiskattiin ja poltettiin elävältä.

Royn mukaan verilöylyn jälkeisinä vuosina Gujaratissa on vain iloittu tapahtunutta hindulaisuuden voimannäyttönä. Hindunationalistinen BJP on käyttänyt muslimiverilöylyä osavaltion vaaleissa täysin hyväkseen ja saanut myös alueen hinduilta valtakirjan jatkaa osavaltion johdossa.

Roy sanoo, että Gujaratin tapausta ei voi lukujen puolesta verrata maailman suurin kansanmurhiin eikä tapahtuma ole edes Intian mittapuun mukaan kovin suuri. Kongressipuolue antoi vuonna 1984 tapattaa Delhissä noin 3000 sikhiä ilman jälkiseuraamuksia. Gujaratin tapaus on kuitenkin Royn mukaan siksi vaarallinen, että se viestii kansalaisille, miten muslimeja tulee kohdella.

Royn esseet kertovat karulla tavalla Intian turvallisuuskoneiston, poliitikkojen ja median kummallisesta yhteenliittymästä, jossa totuuden löytäminen on yleensä mahdotonta. Kyse ei ole vain siitä, että joku valehtelisi vaan että koko järjestelmä on niin monisyinen ja sekava, että lopulta kaikki vääristelevät totuutta eikö edes oikeuslaitos pysty löytämään todellisia syyllisiä kulloisiinkin tapahtumiin. Royn valaiseva esimerkki kertoo Intian parlamenttitaloon tehdystä terrorihyökkäyksestä, jonka poliisitutkinta ja oikeuskäsittely ovat olleet harvinaisen monimutkaisia.

Intian ehkä jakomielisin ongelma on Kashmirissa, muslimienemmistöisessä maakunnassa, josta valtaosaa Intia pitää asein hallinnassaan. Sadattuhannet intialaissotilaat, useat turvallisuuspalvelut ja erilaiset vapautus- ja terroriryhmät pitävät aluetta omana temmellyskenttänään. Ratkaisematon kiista antaa polttoainetta niin äärihinduille kuin ääri-islamisteille. Vastauksena ongelmiin Intian hallitus on luonut terrorilait, joiden nojalla ketä tahansa voidaan pitää vankeudessa. Royn sanoin "Intian sotilasmiehitys Kashmirissa tekee meistä kaikista hulluja". Ratkaisua ei ole näköpiirissä, mutta murhia on luvassa sitäkin enemmän.

Arundhati Roy on suorapuheinen väkivallan vastustaja. Hän penää järkeä ja ymmärrystä asioiden hoitamiseen, mutta ei anna selvää vastausta, miten jättimäisessä kehitysmaassa voitaisiin asiat hoitaa nykyistä paremmin. Hän haukkuu myös omiaan, Intian hyvin toimeentulevaa eliittiä, joka vähät välittää maan köyhistä ja kouluttamattomista.

Royn esseet on alun perin julkaistu intialaisessa Outlook-lehdessä. Tämä tarkoittaa, että kirjoitukset on tehty intialaiselle yleisölle, joka tuntee näiden asioiden taustoja. Suomalaiselle lukijalle kirja olisi tarvinnut jonkinlaisen selventävän yleisluvun Intian nykytilasta. Tosin, englanninkielinen Wikipedia ja google auttavat tarvittaessa taustojen selvittämisessä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme