Mainos
Mainos

Arvio: Aika. Suuren mysteerin jäljillä

Adam Hart-Davies: Aika. Suuren mysteerin jäljillä. Gummerus. Suomentanut Meri Ovaska ja Sinikka Jauhiainen. Arvio: Päivi Lipponen.

Olen aina ihaillut ulkomaisten museoiden kirjakauppojen tietokirjakokoelmia, joissa lähtökohtana on luettavuus ja ymmärryksen laajentaminen, ei niinkään tieteellisen problematiikan jakaminen tiedeyhteisölle. Tällainen mainio teos on nyt kuitenkin käännetty suomeksi. Aiheena on aika.

Tietokirjailija Hart-Davies käsittelee aikaa monesta näkökulmasta: mitä aika oikeastaan on, miten sitä on mitattu, kuinka eri kulttuureissa ajanlasku on toteutettu ja kuinka tiede on vaikuttanut ajan mittaamiseen? Kerrassaan kiinnostavia avauksia.

Onko aika edes olemassa? Riippuuko se meistä vai onko se ikuista ja ulkoista? Kelloista huolimatta, meillä jokaisella on myös sisäinen kellomme, kuten eläimilläkin. Eikö totta?

Jo kreikkalainen filosofi Herakleitos ja sen jälkeen Platon analysoivat aikaa: Kaikki muuttuu, mikään ei pysy paikallaan ja kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan. Jos kaikki pysähtyisi sadaksi vuodeksi kuin lasten sadussa, huomaisiko kukaan sen?

Onko aika yksinkertaisesti maailmankaikkeuteen kuuluvaa ja edellytetäänkö meidän löytävän sen? Immanuel Kant on puolestaan todennut, että aika on perusintuitio, jonka avulla ymmärrämme aistiemme kokemukset.

Toisaaltaan mitä on Nyt-hetki ja mihin se katoaa? Ajatuksissa kokemukset kiitävät ohi, limittyvät ja lomittuvat. Sigmund Freud on sanonut tiedostamattoman olevan ajatonta. Tutkimuksellisesti on todistettu, että ihmisen tietoisuus laahaa puoli sekuntia ulkomaailman tapahtumia jäljessä. Aikaviivettä ei kuitenkaan ole, kun kyse on refleksistä.

Kirjassa myös selvitetään perusteellisesti miten aikaa on mitattu eri kulttuureissa ja kuinka olemme päätyneet nykyjärjestelmään. En ollut tietoinen, että ajanlaskun rukkaamisessa nykymuotoon jouduttiin jopa vallankäyttäjien mahtikäskyllä poistaman päiviä kalenterista. Se nostatti kansan kapinaan, kun palkat ja vuokrat jäivät saamatta. Nykyisin koordinoiduttua yleisaikaa ylläpidetään 260 atomikellolla 49 paikassa ympäri maapallon.

Itse asiassa elimme juuri historiallisen hetken. Mayojen ajanjakso, joka alkoi 3113 eaa. päättyi 21.12.2012. Hassua, mutta juuri 12.12. vilkaisin kelloani tasan 12.12. Muistan hetken, koska lukurimpsu oli niin mainio ja mielessäni tein pienen toivomuksen. Olinkohan kerrankin oikeaan aikaan oikeassa paikassa?

Päivi Lipponen

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme