Mainos
Mainos

Arvio: Fagerholm soittaa kieltä kuin instrumenttia

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin

Päähenkilö Jana Marton palaa nuoruutensa maisemiin, pikkukaupunkiin, jossa tapahtui murha. Ruumiin löysi Jana, ja murha jäi mysteeriksi. Siitä kaikesta on nyt seitsemäntoista vuotta, ja vanha kaveripiiri kokoontuu yhteen Minnie Petterssonin järjestämille kutsuille. Ja tietenkin puhe kääntyy vanhaan tapaukseen.

Monika Fagerholmin Lola ylösalaisin, on niin fagerholmilainen kuin vain olla voi. Jos pidät kirjailijan aiemmasta tuotannosta, pidät tästäkin, vaikket dekkarien ystävä olisikaan. Tapahtumien kulku ja hetken tunnelma vaikuttavat aina erilaisilta sen mukaan, kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Kokonaisuus avautuu lukuisien yksityiskohtien summana. Fagerholm soittaa kieltä kuin instrumenttia, ja kirjassa on paitsi juoni myös oma sävelensä. Näkökulman äkkinäiset vaihdokset vaativat lukijalta hieman tarkkaavaisuutta, eikä tätä kirjaa kannata lukea, jos hakee vain suoraviivaisesti etenevää tarinaa. Kirja luottaa lukijansa älykkyyteen ja palkitsee yllättävillä käänteillä.

Kirjassa on paljon porukkaa, ja koko kaupungin asujaimistoon tutustuminen vaatii toimivaa lähimuistia. Serkkuja, veljiä, naapureita ja muita on paljonlaisesti, mutta kun kaikista pääsee selvyyteen, on kirja ehdoton lukukokemus. Sanoisin jopa: nautinto.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme