Mainos
Mainos

Arvio: Japani-teos olisi sopinut Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi

Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait

(Atena)

Millainen on nyky-Japani? Entä missä piilee japanilaisen populaarikulttuurin tenho? Raisa Porrasmaa avaa japanilaista yhteiskuntaa niin sisältä kuin ulkopäin. Hiukan ihmetyttää, että kirjaa ei valittu Tieto Finlandia -ehdokkaaksi.

Ennen kiinalaisturistien invaasiota Eurooppaan koimme eksoottisten japanilaisten ryhmäparveilun. Ihmettelin tuolloin monesti, että muistavatko japanilaiset turistit kotimaassaan enää mitään näkemästään, kun he näyttivät katsovan pikavisiitillään kaikkea vain kameran linssin läpi. Ainakin siltä heidän matkustamisensa tuolloin vaikutti.

Ryhmäytyminen on aitoa japanilaisuutta. Malli iskostetaan jo koulutuksessa. Kyse on tavasta tehdä työtä ja jakaa vastuuta. Ennen kaikkea kyse on myös harmonian luonnista, mikä tarkoittaa avoimen kilpailun sekä konfliktien karttelua.

Japani on kokenut suuria muutoksia. Kun Japani modernisoitui 1800-luvulla imperialismin paineessa, maa otti mallia uuden yhteiskunnan rakentamiselle länsimaista. Parlamentarismi omaksuttiin Britanniasta, mutta valtiokeskiöön asetettiin keisari. Kansaa ja valtiota yhdessä pitäväksi liimaksi, valtio-uskonnoksi omaksuttiin konfutselaisia arvot: lojaalisuus ja pieteetti. Keisari kohotettiin myös uskonelämän keskiöön.

Toisen maailmansodan jälkeen Japani rakensi taloutensa uudelleen. Silloinkin malli haettiin lännestä. Nyt Japani on ulottanut voimansa myös soft-powerin puolelle. Siinä on kyse kiehtomisesta ja vakuuttamisesta, saada toinen haluamaan samaa kuin itse. Japanilaiset kulttuuri-ilmiöt ovat tulleet koko maailman omaisuudeksi. Esimerkkinä on söpöyskultti. Se on nostettu maan viralliseksi vientituotteeksi, kuten nostalgiset piirretyt, geishat, mangat ja monet muut. Nätit kolutytöt koulupukuineen on viritetty jopa pornografian ikoneiksi. Nerokasta on myös se, että nämä japanilaiset tuotteet lokalisoidaan eli japanilaisuus karsitaan niistä maan rajojen ulkopuolella.

Japanin talousihme ei olisi mahdollista ilman soturimaista asennetta työntekoon. Elämä on pyörinyt työpaikan ympärillä. Ilmiöksi ovat nousseet jopa ”ylityökuolemat”, joissa ihminen on kuollut liialliseen työntekoon. Kun töihin mennään kuudeksi ja pois lähdetään iltakymmeneltä, ei ole ihme, että palkolliset nukahtelevat vessaan ja työteho on vaatimatonta.

Sitä mitä Japani edessä, siitä muut perässä. Japani on siirtynyt jälkiteolliseen vaiheeseen. Yhteiskuntaluokat rakentuvat uudelleen. Riittävätkö kuluttaminen ja hyvän olon tavoitteleminen elämänsisällöksi? Poistaako virtuaalitodellisuus yksinäisyyden? Samoja kysymyksiä puntaroidaan myös Suomessa.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme