Mainos
Mainos

Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja

Arvio: Lenita Toivakka

(Schildts) Suomentaja Outi Menna

Luin kesällä ensimmäisen Läckbergini. Ihastuin "Jääprinsessaan" ja sen jälkeen olen etsimällä etsinyt Läckbergin seuraavia suomennettuja dekkareita.

Kivenhakkaaja on järjestyksessä kolmas Läckbergin dekkari, jossa kuvataan elämää pienessä Fjällbackan ruotsalaiskylässä.

Dekkarin päähenkilöitä ovat nuori avopari Patrick ja Erica. Patrick työskentelee paikallisella poliisilaitoksella ja on rehti, vastuullinen poliisi ja tuore isä. Hänen vaimonsa Erika on äitiyslomalla oleva toimittaja, joka potee lievää synnytyksen jälkeistä masennusta.

Pienen kaupungin poliisilaitos joutuu selvittämään todella vaikeaa pienen tytön murhaa. Patrick johtaa murhatutkimusta ja tasapainoilee tunteidensa kanssa poliisina ja pienen tytön isänä. Läckberg kuvaakin uskottavasti lapsiperheen arkea sekä nuoren äidin ja isän arjen tasapainoilua työn ja perhe-elämän paineissa.

Murhatutkimus etenee piinaavan hitaasti, mutta kirja ei ole pätkääkään pitkäveteinen. Päinvastoin kirjan juoni polkuilee 20-luvulta nykyaikaan ja murhan ja väkivallantekojen motiivit aukeavat lukijalle syvällisesti.

Juoni on Läckbergin kirjoissa rakennettu hyvin huolellisesti. Ei siis ihme, että Camilla Läckberg on nopeasti noussut yhdeksi Ruotsin kiinnostavimmista dekkaristeista. Seuraava kirja "Pahanilmanlintu" odottaakin jo pöydälläni.

Kansanedustaja Mikkeli (kok)

Kirjojen parissa rentoudun ja pakenen arjen kiireitä. Valitettavasti eduskuntatyön ollessa kiivaimmillaan tulee luettua aivan liian vähän. Kommentaattorina lukemiselle järjestyy aikaa. Tämä tekee minulle "työnarkomaanille" tosi hyvää.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme