Mainos
Mainos

David Abulafia. The Great Sea. A Human History of the Mediterranea

(Oxford University Press) 783 s.

Moni meistä on lilluttanut siinä varpaitaan, manaillut sen ruuhkaisia rantoja ja ylistänyt sen gastronomisia antimia. Välimeri, Mare Nostrum, Mediterráneo, Mittelmeer…

Historioitsija David Abulafialle se on Suuri meri, nimi, jota Välimeren alueen juutalaiset ovat vesialueesta käyttäneet. (Myös paksuutensa puolesta) järkälemäinen The Great Sea. A Human History of the Mediterranean ei ole suinkaan ensimmäinen eikä toinenkaan historiateos Välimerestä.

Abulafian Suuri meri on meren pinta, ”sen rannat ja saaret, erityisesti satamakaupungit jotka olivat meren ylittäjille lähtö- ja saapumispaikkoja”. Hänelle keskeistä ovat ihmiset, eivät valtiot ja valtiorakenteet Välimeren ympärillä tai itse meressä. Kerronta on perinteistä mutta rikasta ja sujuvaa, humaania muttei moralisoivaa.

Kansat merikansoista foinikialaisiin, kreikkalaisiin ja etruskeihin, kristityistä muslimeihin ja juutalaisiin, sotapäälliköt, kauppiaat, orjat ja entiset orjat tekevät ja ovat historiaa, jota Abulafia kuvaa hyvin elävästi. Inhimillisen makuisia ovat paitsi henkilöt, myös kaupunkikuvaukset Karthagosta Barcelonaan ja Genovasta Aleksandriaan, Venetsiaan ja Salonikiin (Thessaloniki). Sisilia, Baleaarit, Malta, Kreeta ja moni muu saari kulkee kerronnassa vuosisadalta toiselle.

Teos ei mullista käsityksiä Välimeren alueesta, mutta se on huikea panomaara kivikaudelta vuoteen 2010. Abulafia on jakanut kirjansa viiteen aikajaksoon. Historian jaksottaminen tekee aina vähintään jonkin verran väkivaltaa menneisyydelle, mutta tässä se auttaa toimivasti jäsentämään tapahtumia, käännekohtia ja uusien voimien nousua ja syitä niiden takana.

Historia ei ole ollut pelkkää myötätuulta. Abulafia ei romantisoi Välimerta kansoineen, tai sen ulkopuolelta tulleita mahteja kuten Britanniaa. Sotia, kurjuutta, tauteja ja kärsimystä on aivan riittämiin. Silti se äärellä ja yli on eletty.

Vuosituhansien aikana Välimeri on ollut vain kerran yhden vallan alla ja kirjaimellisesti ympäröimänä. Tämä poikkeus on antiikin Rooma. Roomalaisten kaleerien risteillessä Välimeri oli suhteellisen rauhallinen, ja tavarat kulkivat pitkin poikin paikoin hankalasti navigoitavaa merta. 1920-ja 30-luvuilla diktaattori Benito Mussolinilla oli haave ja pyrkimys ”yhteisestä merestämme”, mutta tavoite oli yhtä kaukainen kuin Mussolini oli karkeudessaan ja brutaaliudessaan myös koominen.

Välimeri on pieni, mutta kansojensa ja kulttuuriensa ansiosta suuri ja runsas, siksi yhteisen soututahdin löytäminen on työlästä. Parin viime vuosikymmenen aikana EU:n puitteissa on yritetty rakentaa yhteistyötä mm. Barcelona-prosessin alla, mutta hankkeet ovat edenneet vain vähän.

Ehkä suurin Välimerta määrittelevä jako on kulttuuris-uskonnollinen. Islamin nousun myötä Välimeri jakautui kristilliseen pohjoiseen ja islamilaiseen etelään, juutalaiset seilasivat näiden keskellä. Vaikka monissa taisteluissa ja sodissa liehuivat uskonnolliset symbolit, taustalla oli myös uskontorajat ylittävää poliittista vehkeilyä, taistelua vallasta ja rahasta. Molemmissa uskontoleireissä myös käytiin välillä armotonta keskinäistä kamppailua.

Kirjassa keskeistä ovat ihmiset ja kauppa. Kaupankäymiseen Välimeri on ollut reittinä yhdistävä tekijä. Hän kuvaa hyvin vanhemman ajan esinehistoriaa, erilaisten säilytys- ja kuljetusastioiden kuin ylellisyysesineiden ja rahojen levinneisyyttä. Kuvaliitteet auttavat hahmottamaan tätä rikasta perinnettä.

Lukijana jäin kaipaamaan syvempää uudempien aatteiden, ideoiden ja taiteiden leviämistä ja levittämistä. Voisi myös narista sitä että ekologia nousee esiin vasta viimeisillä sivuilla massaturismin ja rantarakentamisen myötä. Porautumista laiva- ja purjehdustekniikkaan ja talouteen olisi voinut vielä syventää. Naisten (vähäistä) roolia Abulafia itsekin pohtii kirjan lopussa.

Toisaalta, koska Abulafian magnum opus on jo nyt runsassivuinen, yllä mainittujen teemojen mukaan ottaminen olisi tehnyt kirjasta entistä paksumman ja vaikeasti luettavan. Rintalasta oli jo nyt koetuksella. Puuttuvista tai vähän käsitellyistä näkökulmista kiinnostunut voi onneksi lukea muista kirjoista. Välimeri on antoisa myös tältä kannalta.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme