Mainos
Mainos

David McCandless: Tieto on kaunista, suom. Juho Gröndahl, Lotta Heikkeri, Ari Jaatinen ja Mika Siimes

(Nemo)

David McCandlessin teos on jännittävä kokoelma visualisoitua nippelitietoa, joka voisi kilpailla Mitä Missä Milloin -kirjan kanssa, jos se ilmestyisi vuosittain.

Olen Mitä Missä Milloin -kirjan intohimoinen käyttäjä, ja yksi niistä, jolla on koko sarja, vuodesta 1951 lähtien. Sarjasta en luovu, mutta McCandlessin kirja on siihen hyvä lisä. Maailman hahmottaminen pienten yksityiskohtien kautta on niin viheliäisen koukuttavaa.

David McCandless on englantilainen graafinen suunnittelija, joka oli hukkumaisillaan tietoon ja etsi parempaa tapaa käsitellä sitä. Hän alkoi kuvittaa tietoa ja on tehnyt sitä jo parikymmentä vuotta noin 30:lle lehdelle Englannissa ja Yhdysvalloissa. Muun muassa The Guardian ja The Independent ovat olleet hänen asiakkaitaan.

Kiinalaisessa, sumerilaisessa ja egyptiläisessä kulttuurissa asioita ja käsitteitä kuvattiin jo tuhansia vuosia sitten. Nykyisin esimerkiksi liikennemerkit ja pesuohjeet ovat kuvina helposti ymmärrettäviä yli kieli- ja kulttuurirajojen.

Myös McCandlessin visualisoinnit yksinkertaistavat monimutkaisia asioita. Hän saa kuivatkin tilastot ihastuttavaan ja helposti omaksuttavaan muotoon. Tätä vuorovaikutteista designia opetetaan jo yliopistotasolla eri puolilla Eurooppaa.

Visualisointi keskittää huomion olennaiseen tietoon. Maailma on esimerkiksi täynnä lukuja, joiden suhteellista merkitystä on hyvin vaikea hahmottaa, olkoon sitten kysymys venäläisten virkamiesten vastaanottamien lahjusten arvosta tai rikkaiden maiden antamasta ulkomaanavusta.

Mutta kun lukujen keskinäistä suuruutta kuvataan pinnoilla ja kun väreillä osoitetaan motiiveja lukujen takana, katsoja hahmottaa nopeasti paitsi lukujen suhteellisuuden, myös yhteydet lukujen välillä. Ilman yhteyksien ymmärtämistä, luvut unohtuvat yhtä nopeasti kuin saman päivän lehden sisältö.

Kirja sopii selailtavaksi niille, jotka haluavat nopeasti kuvien kautta ymmärtää vaikeita asioita, kuten esimerkiksi uusiutumattomia luonnonvaroja, värien merkityksiä maailman eri kolkissa, Kiinan internet-sensuuria, mitä kaloja voi syödä, miten psykoterapia toimii, miksi mehiläiset katoavat tai mihin elinaika kuluu. Aiheita on satakunta. Yhteen aiheeseen kuluu vain sivu tai korkeintaan pari aukeamaa.

Tieteen popularisoijille, yritysten vuosikertomusten ja erilaisten raporttien suunnittelijoille David McCandlessin kirja on erinomainen teos. Vaikka ei osaisi piirtääkään, ymmärtää, että monimutkaisten asioiden visualisointi on hidasta puuhaa. Se edellyttää kuvitettavan tiedon sisäistämistä ja luovaa, graafista ajattelua.

Meneillään on tietokulttuurin muutos, jossa ei tehdä selvää eroa asian ja viihteen välillä. Kiinnostavuudesta on tullut kaupallisesti mitattava arvo, jolla mitataan usein myös itse asian arvo. Syynä on tiedon tarjonnan kasvu ja maailman visualisoituminen. Informaatio vastaanotetaan nopeammin katsellen kuin lukien tai kuunnellen.

David McCandless kertoo kuvituksia tehdessään vältelleensä kylmiä faktoja ja kuivia tilastoja. Faktatuotannon ja tieteenkin kannalta on valitettavaa, jos kuvittamisesta tulee valtatrendi. Ennen kuin abstrakteja faktoja voidaan kuvittaa, jonkun pitää jaksaa lukea myös tieteellisten faktojen usein tylsältä tuntuvat perustelut. Ilman tylsyyden sietämistä ei synny uutta laadukasta tietoa.

Valtiotieteilijä, oikeustieteen tohtori. Huovinen on toiminut vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa. Aiemman uransa hän on tehnyt yritysviestinnän konsultoinnin parissa. Huovinen seuraa maailman ja lähiympäristön ilmiöitä, ja pohtii kriittisesti, mitä mailmassa todella tapahtuu.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme