Mainos
Mainos

DJ Stalingrad: Eksodus

Arvio: Pertti Nyberg

(Into 2012)

Venäläinen punk-dj, hra Stalingrad on ystävineen vimmatun vihainen.

Vihan kohteena on tietenkin kaikki valtarakenteet, joita katutasolla edustaa järjestysvalta eli useimmiten samanikäiset parikymppiset poliisit. Ryhmien välillä käydään taisteluja ja veri lentää kuin pahimmassa b-luokan kauhujännärissä.

Tämänhän voisi ottaa jonkinlaisena vertauskuvana putinilaisesta järjestyksestä ja sitä vastustavista vapautta halajavista nuorista punkkareista. Tällaisen allegorian näkeminen vaatii kuitenkin jo aika paljon tulkintaa ja halua nähdä sekavasti kirjoitettu roska parempana kuin se onkaan.

Kirjan kirjoittaja kuului Venäjän ensimmäisiin ns. antifasistisiin ryhmiin ja joutui toimintansa takia lähtemään maasta - DJ Stalingrad asuu nyt Tampereella ja hän on työskennellyt mm kustannustoimittajana. Ongelma Stalingradin kirjassa on, että antifasismi nähdään lähes kokonaan fyysisenä tappeluna. Ainakin suomalainen lukija joutuu keskelle jotain kummallista, jonka ilmeisesti venäläinen lukija ymmärtää tuosta vain. Kirjan suomentajan, Veli Itäläisen ylistävät jälkisanat eivät juuri selkeytä kirjan sisältöä.

Stalingrad kumppaneineen kiertelee pitkin Venäjää erilaisilla punkkeikoilla. Meno keikoilla on sitten kaoottisen villiä ja jengi juopuu, mutta ei tietenkään sammu. Niinpä illat päättyvät tappeluihin syystä tai toisesta. Sitten on prototyyppi Sergei, "erinomainen, elämässään eksynyt neuvostokansalainen. Hänenlaisiaan ei ole enää montaa jäljellä." Sergei on kahden lapsen isä, jonka rakastava vaimo käy aina lahjomassa poliisit saadakseen miehensä poliisiasemalta.

Toisinaan ollaan asteen verran vakavampia ja osallistutaan vappumarssiin. Samalla kun pioneerit ovat tulppaanit kädessään, takarivin antifasistit ovat omien sanojensa mukaan pilaamassa puoluekansan juhlan. Kun vihaiset pioneerit pyytävät lopettamaan paukkujen heittämisen, antifasistit pyytävät aloittamaan kranaattien heittämisen.

Teoksen pahin sekopää on Fedja, jolle koko kirja on omistettu.

Allegorioiden maailmassa hän olisi se venäläisen yhteiskunnan rappion syvimmän olemuksen edustaja. Mies vailla tulevaisuutta, koska se varastettiin jo lapsena. Kirjan alkuperäinen nimi on "Tulos", joten ehkä Fedja edustaa sitten lopputulemaa, kun kaikki mahdollinen voi mennä väärin.

Stalingradin näkemys tästä kaikesta on tämä: Ennen oli sotia ja mätä miesaines kuoli siellä kunniallisesti. Sitten tuli outo nykyaika ja sodat siirtyivät valtioiden sisälle. Mätä miesaines jakautui kahtia:

Toisista tehtiin poliiseja ja toisista rikollisia. Tämä ratkaisee kuulemma osan ongelmista. Kumpikaan osapuoli ei ole kuitenkaan tyytyväinen, sillä kaikki haluavat itse asiassa todellista sotaa, jossa kuolee vähintään 30 prosenttia, jollei 100 prosenttia osanottajista.

Synkkä ja lohduton on siis elo tää, mut jos nyt kuitenkin otettaisiin selvä pää.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme