Mainos
Mainos

Elisabet Aho: Sisar

(Otava)

Kirjailija Elisabet Aho kertoo romaanissaan Sisar kansalaissodan viimeisistä päivistä huhtikuussa 1918, jolloin Helsingissä Kallion kaupunginosassa taisteltiin. Silloin valkoiset yrittivät saksalaissotilaiden avustamina saada punasotilaat antautumaan. Aihe on kiinnostava, sillä Helsingin taisteluista ei ole paljoa kirjoitettu.

Helsingin Diakonissalaitos oli melskeen keskellä ja sisaret yrittivät hoitaa kaikkia avuntarvitsijoita samanarvoisesti. Sisar kertoo myös pyyteettömästä ystävyydestä sekä nais- ja lapsikohtaloista 1900-luvun alun Helsingissä.

Kansalaissodan viimeinen taistelu käytiin tosielämässä -kuten romaanissakin- Diakonissalaitoksen viereisellä mäellä. Joukko punaisia naiskaartilaisia yritti viivyttää valkoisten etenemistä nykyisin Linnanmäen kallioina tunnetulla huvipuistomäellä. Sisar-romaanissa punakaartilaisia johtaa aatteeseensa sitoutunut Selma, joka ei arvaa, että sodasta tulee niin verinen.

Taisteluissa loukkaantunut puhelinvälittäjä Ellen tuodaan teoksen alussa muistinsa menettäneenä Diakonissalaitokselle hoidettavaksi. Vähitellen Ellenin muisti alkaa toimia ja mieleen palaa huonetoveri Selma, joka luuli vallankumouksen parantavan työväen olot kertaheitolla.

Sisar kertoo nimensä mukaisesti diakonissoista eli sisarista, mutta myös Ellenin ja Selman ystävyydestä eli sisaruudesta. Ellen sitoutuu Jumalaan, Selma työväenliikkeeseen.

Romaani kertoo koskettavasti myös työväenperheiden lapsista, jotka joutuivat odottamaan kotona yksin vankileireille vietyjen vanhempiensa mahdollista paluuta. Aikalaiset ovat kertoneet, että Diakonissalaitoksen ovella kiemurteli joka aamu pitkä jono nälkäisiä lapsia odottamassa diakonissojen vähistä tarpeista keittämää naatti- tai nokkoskeittoa. Lapset olivat keskenään jopa kaksi kuukautta.

Sujuvasti kirjoitettu Sisar-romaani päättyy toiveikkaasti. Helsinkiläisten elämä alkaa rauhoittua. Ellenkin löytää kutsumuksensa, kun hänet vihitään diakonissaksi.

Diakonissojen elämään voi yhä tutustua Helsingin Diakonissalaitoksen museossa. Elisabet Aho on tutkinut museon tarkkaan, kaikki faktat pitävät.

Kommentoija on kotimaisen kirjallisuuden maisteri ja MTV3:n Uutisten kulttuuritoimittaja, jonka rakkaus kirjallisuuteen syttyi jo lapsuudenkodissa.

Finlandia-raadissa ollessaan hän luki vuoden kaikki kotimaiset romaanit ja mania jatkuu. Hän elää toivossa, että ehtisi joskus lukemaan kunnolla käännöskirjallisuuttakin.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme