Mainos
Mainos

Elli Haverista katsotaan eri tavalla kuin muita ihmisiä – kehitysvammaisten syrjintä ei rajoitu vain ennakkoluuloihin

Kehitysvammaiset kohtaavat edelleen ennakkoluuloja, vaikka tilanne on mennyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Ennakkoluulot johtuvat usein tietämättömyydestä, sanoo Olli-Pekka Haverinen, jonka tyttärellä Ellillä on Downin oireyhtymä.

– Jos kohtaa jotain hyvin erilaista ja outoa, mitä ei ole ennen kohdannut, se aiheuttaa helposti sellaisen reaktion, että sitä on pikkuisen varpaillaan.

Myös Elli on kohdannut ennakkoluuloja kehitysvammansa takia. Merkitseviä katseita ja kuiskutteluja tulee vastaan aika ajoin.

– Erityisen loukkaavaa on kaikki sellainen, millä jollain tavalla ilmaistaan, ettei ole hyväksyttävä tai riittävän hyvä tai oikeanlainen, isä sanoo.

Koulussa ollessaan Elliä myös kiusattiin kehitysvammansa takia. Ne asiat on kuitenkin saatu selvitettyä.

Haverisen mielestä on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ihminen voisi tuntea itsensä hyväksytyksi ja saa sellaista tukea kuin tarvitsee.

Syrjintä ilmenee monin eri tavoin

Kehitysvammaisten syrjintä ei rajoitu vain ennakkoluuloihin ja asenteisiin.

– Kehitysvammainen joutuu kohtaamaan myös rakenteellisesta syrjintää esimerkiksi työelämässä ja ihan siitä lähtien, että onko heillä oikeus syntyä.

Haverinen toivoo, että yhteiskunta muuttuisi sellaiseen suuntaan, että myös kehitysvammaisia kohdeltaisiin yhdenvertaisina kansalaisina.

Vanhemmat ovat tukeneet Elliä ja auttaneet häntä toteuttamaan myös taiteellisia haaveitaan. Viikonloppuna hän esitti kirjoittamansa näyttämöperformanssin loppuunmyydyille saleille Jyväskylän Huoneteatterissa.

– Sekin on tärkeää, että kukin pystyisi viemään unelmiaan eteenpäin omilla vahvuusalueillaan, oli se sitten kulttuuria tai urheilua tai mitä hyvänsä, Olli-Pekka Haverinen painottaa.

Näyttämöllä Elli esiintyi nimenomaan taiteilijana, ei kehitysvammaisena.

– Hänellä nyt on sellainen ominaisuus, että hän on down-nainen, mutta ei sitäkään pidä liikaa korostaa. Hän on ihminen, jolla on taitoja. Sitten on asioita, missä hän tarvitsee tukea, mutta niin on meillä kaikilla.

Itsenäistyminen on iso askel koko perheelle

Elli pääsi kolme vuotta sitten muuttamaan omaan kotiin Jyväskylässä sijaitsevaan asumisyksikköön.

– Hän asuu alueella, missä on kaikenlaisia ihmisiä, on lapsia, vanhuksia ja maahanmuuttajia. He elävät ja liikkuvat siinä muiden keskellä, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia naapuruston suhteen.

Itsenäistyminen oli iso askel sekä Ellille että hänen vanhemmilleen.

– Tämä oli meille vanhemmille ensimmäinen kerta 22 vuoteen, ettei meidän tarvinnut ajatella aina Ellin kautta. Emme pystyneet menemään mihinkään ilman, että jouduimme miettimään ensin Elliä.

Elli itse on kasvanut viime vuosien aikana valtavasti. Isä on ylpeä siitä, että tytär osaa pitää hanakasti puoliaan.

– Kun meille tulee erimielisyyksiä, hän sanoo että hänellä on itsemääräämisoikeus. Minusta on aina parempi, että hän pitää puoliaan, vaikka olisimme eri mieltä asioista.

Tutustuminen hälventää ennakkoluuloja

Ennakkoluulot hälvenevät usein, kun ihmiseen tutustuu paremmin. Niin on käynyt myös Ellin kohdalla.

– Kyllä suurin osa ihmisistä, jotka ovat olleet ennakkoluuloisia Ellin suhteen, ovat muuttaneet mielensä tutustuttuaan häneen. Hän on persoonana vielä sen tyyppinen, että on itsekin varmasti hälventänyt näitä ennakkoluuloja.

Naapurisovun ylläpitämiseksi Haverinen ehdottaa alueen asukkaille järjestettäviä yhteisiä tapahtumia, missä naapurit pääsevät tutustumaan paremmin toisiinsa ja asumisyksiköiden asukkaisiin.

Suhtautuminen kehitysvammaisiin on parantunut sen myötä, että heidät on otettu osaksi yhteisöä.

– On luonnollinen osa yhteiskuntaa, että täällä on erilaisia ihmisiä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme