Mainos
Mainos

Eva Gabrielsson & Marie-Francoise Colombani: Stieg, Millenium ja minä

suomentanut Tommy Granholm

(Minerva)

Monia kirjailijoita kismittää se, että ruotsalainen Stieg Larsson on kohotettu rikoskirjallisuuden jumalaksi. Ruotsissa ja Pohjoismaissa on toki joukko muitakin kyvykkäitä dekkaristeja, sinnikkäitä toimittajia ja pelottomia yhteiskunnallisia aktivisteja. Vuonna 2004 kuollut Stieg Larsson olisi taatusti pöyristynyt oman perinnönjakonsa nostattamasta draamasta. Arkkitehti Eva Gabrielsson ja Stieg Larsson elivät avoliitossa 32 vuotta, lapsettomina ja vailla lainvoimaista testamenttia. Ruotsin lakien mukaan Larssonin jättiomaisuuden perivät hänen isänsä ja veljensä (joiden kanssa Larsson ei ollut vuosiin tekemisissä). He olivat myös viemässä avopuolisolta asuntoa alta. Gabrielsson on nyt saanut pienen osuutensa miehensä muhkeasta perinnöstä, mutta riita jatkuu yhä monella tasolla. Gabrielsson on raivokkaasti kritisoinut ilmiötä, jota hän kutsuu Stieg-teollisuudeksi - mutta on nyt itse kirjoittanut kirjan, joka on osa tuota teollisuutta.

Larssonin Millenium-trilogia on koukuttavaa rikoskirjallisuutta, jonka luettuani minulle jäi haikeus siitä, että Mikael Blomkvistin ja Lisbeth Salanderin tarina on nyt lopullisesti päättynyt. Olin Larsson-fanina tietysti lukenut perintösotkuista ja odotin kiinnostuksella Gabrielssonin kirjaa Stieg, Millenium ja minä, joka paljastuu hyvin nopeasti ruikutuskirjaksi. Vaikka Gabrielssonilla on totisesti syytä suruun, vihaan ja katkeruuteen, pitääkö kaikki kauna purkaa kirjaksi? Kirjan tavoite on olla koskettava ja herättää lukijassa myötätuntoa kaltoin kohdeltua puolisoa kohtaan. Minussa se herätti lähinnä ärtymystä.

Kirjassaan Gabrielsson korostaa sitä, kuinka Milleniumin henkilöhahmot, tapahtumat ja paikat on napattu hänen ja Larssonin yhteisestä elämästä. Hänen oma panoksensa ja vaikutuksensa Millenium-trilogiaan tuntuu vahvasti liioitellulta. Parempi nimi kirjalle olisikin Minä, Stieg ja Millenium, sillä Gabrielsson rakentaa itsestään tärkeän voimahahmon Larssonin menestyksen takana. Kirjan tyyli on päiväkirjamainen, teinimäisen naiivi tuntojen tilitys, jonka kirjallinen taso ei ole korkea. Kirjan jälkeen on voi ainakin unohtaa pohdinnat siitä, olisiko Millenium -sarjan todellinen kirjoittaja Eva Gabrielsson. Millenium-sarjan toisen päähenkilön Mikael Blomkvistin etu- ja sukunimen kirjoitusasu vaihtelee kirjassa. Henkilöiden ja paikkojen, fiktiivistenkin sellaisten, nimet pitäisi kyllä olla oikein kirjoitettu. Nimihässäkkä tosin menee suomenkielisen laitoksen huolimattomuuden piikkiin.

Parhaillaan Gabrielsson käy taistelua saadakseen taiteelliset oikeudet elämänkumppaninsa tuotantoon. Kyse ei kuulemma ole rahasta vaan siitä, että hän haluaa kirjoittaa loppuun Larssonin kesken jääneen neljännen Millenium-kirjan käsikirjoituksen, mikä ironista kyllä, tuottaisi taas suunnattoman summan rahaa. Stieg, Millenium ja minä ei kerro mitään sellaista Larssonin persoonasta ja hänen kirjojensa synnystä, jota emme olisi jo lukeneet lehdistä, kirjoista ja netistä. Parhaiten Eva Gabrielsson todistaisi oman kirjallisen lahjakkuutensa kirjoittamalla teoksen, jolla ei olisi mitään tekemistä Stieg Larssonin ja Milleniumin kanssa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme