Mainos
Mainos

Fabio Geda: Krokotiilimeri

Arvio: Pertti Nyberg

Otava (suomennos Eeva Taavitsainen-Petäjä)

Afganistanilaisen nuoren "interrail" maansa pikkukylästä Euroopan suurkaupunkeihin on hyytävää luettavaa. Äiti tuo 10-vuotiaan poikansa Pakistaniin, kertoo illalla muutaman elämänohjeen ja on aamulla kadonnut. Poika ymmärtää vähitellen, että äiti ei enää palaa. Monien vaiheiden ja vuosien jälkeen tämä onnekas afgaanipoika päätyy Italiaan, jossa hän kertoo tositarinansa italialaiselle kirjailijalle.

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja moni jää matkalle. Kirjassa on kuin ohimennen lähes absurdi kuvaus pakolaisista, jotka ryhmänä istuvat kuoliaaksi jäätyneinä vuoristossa Iranin ja Turkin rajaseudulla. Siinä he sitten istuvat ikuisesti odottamassa pääsyä johonkin parempaan.

Krokotiilimeri antaa vastauksia moniin pakolaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Yksi yleinen myytti on, että kaikki Eurooppaan pyrkivät pakolaiset ovat jollakin tapaa varakkaita. Miten he muuten pystyisivät maksamaan suuria summia salakuljettajille? Krokotiilimeressä kuvaillaan, kuinka rahattomat pakolaiset tekevät orjatyötä - siis palkatonta työtä - ennakkoon tai jälkikäteen maksaakseen kuljetusmaksut.

Pakolaisten kuljetus on suuri bisnes, jossa on monia hyötyjiä. Pakolaiset itse maksavat työllään pääsyn parempiin oloihin, välittäjät puolestaan saavat hyvät rahat toiminnastaan, erilaiset rakennusfirmat ja tehtaat saavat halvalla nöyrää työvoimaa, monet viranomaiset keräävät lahjuksia ja lopulta Euroopassakin yhteiskunta saa työntekijöitä aloille, joissa kantaväestö ei halua työskennellä.

Krokotiilimeri-kirjassa afgaanipoika on niin sanottu hyvä pakolainen: Hän on lähtenyt pakoon talebanien sortoa ja mekin täällä Euroopassa ymmärrämme antaa tällaiselle ihmiselle oleskeluoikeuden. Onhan hän ikään kuin lunastanut suurilla henkilökohtaisilla uhrauksilla ja kärsimyksillä paikkansa Euroopassa. Suurin osa pakolaisista on kuitenkin talouspakolaisia eli siirtolaisia, joihin vanheneva Eurooppa suhtautuu hyvin torjuvasti.

Kirjan tarina herättää monia kysymyksiä, joihin ei ole olemassa helppoja vastauksia. Miten meidän pitäisi suhtautua siirtolaisiin ja pakolaisiin - varsinkin köyhiin sellaisiin. Pitäisikö meidän päästää heidät tänne tekemään kielitaidottomalle sopivia hanttihommia vai pitäisikö meidän luoda sellainen maailma, jossa ei olisi talebaneja tai muita sortajia ja ihmiset rakentaisivat omia yhteiskuntiaan paremmiksi? Ensimmäinen vaihtoehto on puhdasta oman edun tavoittelua ja jälkimmäinen tarkoittaa yleensä sotimista, ihmisten tappamista. Minä en tiedä oikeaa vastausta.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme