Mainos
Mainos

Hämeen-Anttilan uusi islam-kirja tarkastelussa

Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka - idän ja lännen konfliktien historia (Otava 2012). Arvio: Pertti Nyberg.

Islamin miekka alkoi heilua 600-luvulla Arabian niemimaalla hieman samaan tyyliin kuin miekka on heilunut missä tahansa, jossa on ollut laajenevia valtioita. Hämeen-Anttilan kirjan perussanoma on, että islam uskontona ei ole sen sotaisempi kuin kristinusko tai vaikkapa ateistiset valtiot.

Islamin miekka on perusteellinen kuvaus islamilaisen maailman valtiollisesta laajenemisesta ja siihen liittyvistä sodista. Sodat alkoivat jo Muhammadin aikana, kun Medinassa asunut profeetta halusi Mekan pyhät seudut valvontaansa. Hämeen-Anttila kuvaa kuinka monet kohdat Koraanissa kuvaavat juuri näitä ensimmäisiä taisteluja. Näitä samoja historiaan sidottuja varsin julmia ohjeita ovat sitten jotkut fundamentalistit halunneet hyödyntää myöhemmin omissa tulkinnoissaan.

Hämeen-Anttilan mukaan Koraani on vähän kuin Raamattu - kirjasta voi halutessaan löytää hyvinkin suorasukaisia sota-ohjeita, mutta myös kaikkea kaunista. Islamissa myös kiistellään siitä, mitkä osat Koraanista kertovat omasta ajastaan ja mitkä on tarkoitettu ajan kestäviksi ohjeiksi. Maltilliset ja fundamentalistit lukevatkin kirjaa eri tavoin.

Islamin miekka -kirjassa selitetään pitkään jihad-käsitettä, joka on usein käännetty pyhäksi sodaksi vääräuskoisia vastaan. Hämeen-Anttila kääntää sanan kilvoitteluna ja kamppailuna, kun termiä käytetään uskonnollisessa mielessä. Puhuttaessa sotimisesta ja islamin levittämisestä Hämeen-Anttila sanoo, että jihad pitäisi kääntää "(uskonnollisten säädösten mukaan) oikeutettu sota", jota säätelevät tarkat, joskin toisinaan osittain ristiriitaiset säännöt. Näihin sääntöihin kuuluu muun muassa se, että siviilejä vastaan ei saa sotia.

Toisaalta Hämeen-Anttila sanoo, että todellisuudessa jihadiksi julistetussa sodassa siviilitkin ovat tarpeen tullen olleet uhreina.

Hämeen-Anttilan mukaan islamilaiset sodat 1000-luvulla olivat paljolti samanlaisia ryöstöretkiä kuin muidenkin ei-islamilaisten valtioiden tai yhteisöjen sodat. Ja vaikka perusajatuksena oli myös yrittää käännyttää ihmisiä islamiin, monta kertaa tämän tavoitteen täytäntöönpanoa yritettiin välttää. Islam oli suopea juutalaisille ja kristityille, mutta heiltä sai periä enemmän veroa - siksi valloitetun alueen väestön nopea kääntyminen islamiin olisi vähentänyt verotuloja.

Kun Bysantin mahtava kristillinen imperiumi kaatui islaminuskoisten Ottomaanien valloitettua Konstantinopolin, alkoi islamin leviäminen Euroopan alueelle uudelleen (Espanjassa oli muslimivalta useita satoja vuosia). Hämeen-Anttilan mukaan erilaisissa kahakoissa kristillinen Eurooppa ei ollut kuitenkaan mitenkään yhtenäinen, vaan Ottomaanien kanssa liittouduttiin uskonnosta huolimatta, jos se oli kyseiselle valtiolle hyödyllistä.

Uskonto käsitteenä oli hyvin erilainen kuin nykyään. Esimerkiksi sunnalaiset ottomaanit pitivät Persian siialaisia vääräuskoisina vähän samaan tyyliin kuin katolilaiset pitivät Konstantinopolin ortodokseja vääräuskoisina. Samalla tavalla lännen ristiretkeläiset pitivät Lähi-idän alkuperäisiä kristittyjä vääräoppisina. Nykypäivänä sama ristiriitaisuus vallitsee edelleen, sillä sunnien ja siiojen erimielisyyksien lisäksi monet islamin fundamentalistit pitävät keskitien muslimeja vääräoppisina. Oma lukunsa on Saudi Arabian wahhabiittininen liike, joka pitää kaikkia muita muslimeja vääräuskoisina.

Minua jäi kiusaamaan kysymys islamin leviämisen helppoudesta. Miksi islam levisi niin vaivattomasti, vaikka uskonto salli ainakin juutalaisuuden ja kristinuskon elää islamin rinnalla. Miksi esimerkiksi Bagdadin kalifaatin tuhonneet mongolit kääntyivät islamiin, vaikka olivat itse valloittajia? Samalla logiikalla olisi voinut kuvitella ottomaanien kääntyvän kristityiksi Konstantinopolin valloituksen jälkeen.

Hämeen-Anttilan kirja on erinomaista luettavaa historiasta kiinnostuneille. Erityisen hyvä oppikirja tämä on erilaisille islamfoobikoille, jotka näkevät islamin jonkinlaisena terroriuskontona ja kaikki maallistuneetkin muslimit vähintäänkin piiloradikaaleina.

Hämeen-Anttilan mukaan islamiin liitetyt sodat ovat täsmälleen samanlaisia kuin muutkin sodat uskonnosta riippumatta. Hämeen-Anttilan sanoin meidän on tunnustettava, että "he ovat aivan samanlaisia kuin me, niin hyvässä kuin pahassa".

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme