Mainos
Mainos

Hannan, 32, lapset tietävät, että heidän äitinsä kuolee pian: Ystäviltä viimeiseksi lahjaksi muistometsä – "Toivotaan, että uusi päivä tulee ja se on hyvä ja kivuton"

Jyväskyläläinen 32-vuotias Hanna sairastui leukemiaan odottaessaan toista lastaan marraskuussa 2014. Hänen pienet poikansa tietävät, että heidän äitinsä tulee kuolemaan pian.

Marraskuun 17. päivä vuonna 2014 jäi koko Hannan lähipiirin mieleen. Oli kaunis talvipäivä, lunta satoi kevyesti. Tuona päivänä raskaana oleva nainen sai kuitenkin tietää vakavasta sairaudesta.

– Hanna oli 16. viikolla raskaana, kun tieto taudista tuli. Taudin tarkka tyyppi oli nopeasti selvillä. Ennusteen mukaan se oli helposti hoidettavien syöpien kategoriassa. Raskaus toi sairauteen kuitenkin omat hankaluutensa: ei voitu tietää, selviääkö lapsi vai selviääkö ylipäätään kumpikaan, kertoo Hannan ystävä Sanna Lipponen MTV Uutisten haastattelussa.

Toivo oli kuitenkin korkealla, ja ajatuksena oli, että vauvan syntyessä tautikin olisi selätetty syöpähoidossa käytettävillä sytostaateilla.

– Hän sai edellisenä päivänä ennen lapsen syntymää tietää, ettei tauti ollut talttunut. Hän joutui kantasolusiirtoon.

Lapsi syntyi terveenä

Yhdenlainen ihme kuitenkin tapahtui: Hannan toinen lapsi syntyi äitinsä sairaudesta ja rankoista hoidoista huolimatta täysin terveenä.

Perheen arkea kuitenkin varjostivat rankat ja toisinaan pitkätkin syöpähoidot. Arki on ollut vaihtelevaa.

– Hyvinä aikoina Hanna on pystynyt elämään normaalia lapsiperhearkea, kun on ollut hyväkuntoinen. Esimerkiksi sytostaattihoidot ovat vetäneet hänen kuntonsa todella alas.

Hannan läheiset ja ystävät ovat pysyneet rinnalla koko pitkän matkan.

– Kyllä se aika on ollut paljon muutakin kuin sairaus: aika on ollut molemminpuolista ystävyyttä, iloa ja surua. Onhan sairaus koko ajan varjostanut elämää, se pelko ei ole hellittänyt, mutta ei se ole muuta elämää estänyt.

Myös pelko tulevasta on kulkenut mukana.

– En usko, että sitä koskaan on voinut unohtaa hetkeksikään, vaikka siinä on ollut muutakin arkea. Siellä takaraivossa se jyskyttää väkisinkin, kun sellaisen asian kanssa joutuu elämään.

Suru-uutinen saapui ennen joulua

Yli kolmen vuoden sairastelun jälkeen, juuri ennen viime joulua, Hanna sai tietää pysäyttävän uutisen: Lääkäri ilmoitti, etteivät syöpähoidot olleet tehonneet. Ne päätettiin lopettaa ja kuvioihin astui saattohoito.

– Se oli keskiviikko ennen joulua. Satuin olemaan silloin Hannan mukana sairaalassa. Lääkäri tämän sitten kertoi, ystävä muistelee.

Hanna järkyttyi tiedosta suuresti. Tuolloin Helsingissä asuva Lipponen päätti jäädä Keski-Suomeen ystävänsä rinnalle aina kuolemaan saakka.

– Silloin ei vielä tiedetty, näkeekö Hanna 32-vuotissyntymäpäiväänsä. Meille sanottiin, että sairauden kanssa mennään päivä kerrallaan, Lipponen kertoo.

Muistometsä lapsille

Päivät kuitenkin kuluivat eteenpäin ja alkoi vaikuttaa siltä, että Hannan syntymäpäivää päästäisiin viettämään tammikuussa.

– Halusimme muistaa häntä aineettoman lahjan muodossa. Homma lähtikin vähän isommaksi ja päätimme yrittää järjestää hänelle omaa luonnonsuojelualuetta.

Muistometsä, jossa Hannan lapset voivat vierailla muistamassa äitiään.

Aina luontoa rakastanut Hanna ilahtui lähipiirin ehdotuksesta suuresti.

– Ajatus siitä, että olen osa luonnon kiertokulkua, tekee lähestyvän kuoleman jollakin tavalla hiukan helpommaksi hyväksyä – tai edes yrittää ymmärtää. Sekin on paljon, sillä vasta 32-vuotiaana kahden pienen pojan äitinä ei olisi vielä minun aikani kuolla. Hanna kirjoittaa muistometsähankkeen nettisivuilla.

Kasassa jo 20 000 euroa

Helmikuussa aloitettu Hannan muistometsä -varainkeruukampanja on kerännyt vajaassa kolmessa viikossa lähes 20 000 euroa, kertoo Lipponen.

Tällä hetkellä Hanna ei voi enää käydä kävelemässä metsässä ja keräämässä sieltä voimia tautia vastaan, kunto on heikentynyt niin kovasti.

– Hanna pystyy liikkumaan vain matkoja autosta sairaalaan ja autosta kotiin tämänhetkisen voinnin mukaan, ystävä kertoo.

"Käsittämätön asiahan tämä on aikuisillekin"

Kummatkin pojat tietävät, että heidän äitinsä tulee kuolemaan pian.

Perheen arki on pidetty kuitenkin mahdollisimman normaalina.

– Kyllä se aika minkä olen perheen kanssa viettänyt, on ollut normaalia lapsiperheen arkea. 

Tällä hetkellä Hanna ja hänen lähipiirinsä elävät päivä kerrallaan.

– Me elämme täysin päivä kerrallaan. Kukaan ei voi tietää varmasti, minkä verran aikaa on jäljellä. Toivotaan, että uusi päivä tulee aina ja se päivä on hyvä ja kivuton, Lipponen päättää.


Juttua muokattu 27.2. klo 21:37. Poistettu lapsia koskevia osuuksia omaisten pyynnöstä. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme