Mainos
Mainos

Hannu Mäkelä: Venäjää aikuisille

Arvio: Pertti Nyberg

(Tammi)

Hannu Mäkelällä on venäläinen vaimo, hän osaa kieltä ja on kiertänyt eri puolilla Neuvostoliittoa ja sittemmin Venäjää. Hän näkee Venäjän ihmisten tasolta ja toteaa, että venäläiset ovat ihan tavallisia ja normaaleja ihmisiä. Onhan heillä toki omia tapojaan, mutta niin on vaikkapa italialaisillakin. Joukkoon mahtuu toki konnia ja kusettajia, mutta niin mahtuu kaikkiin maailman kansoihin.

Venäjää aikuisille on hyvä nimi kirjalle, sillä suomalaisten suhtautuminen Venäjään on usein hyvin lapsenomaista, naiivia. Hannu Mäkelä yrittää tuoda hieman harmaan sävyjä meidän suomalaisten musta-valkoiseen kuvaamme Venäjästä.

Mäkelä kertaa taannoisen ministeritason lausuman, jossa Venäjä määriteltiin Suomen ongelmaksi oikein kolme kertaa. Mäkelä säälii tällaista lausujaa, mutta kertoo, että mies vain toisteli monen suomalaisen pelkoja siitä, että Venäjä joskus tulevaisuudessa hyökkää Suomeen. Venäjä nähdään Mäkelän mukaan aina pelon läpitunkeman ajatusmaailman läpi ymmärtämättä, että esimerkiksi venäläismatkailijoiden Suomeen tuomat rahat lisäävät omaa hyvinvointiamme.

Ei Mäkeläkään mikään hyödyllinen idiootti ole, jos sitä luulette. Hän toistaa kaikki tuntemamme Venäjä-ongelmat, mutta korostaa, että Venäjän nykymeno on suuri ongelma etenkin maalle itselleen. Jos miehet kuolevat alkoholismiin, rikollismafiat ja valtion johto koetaan yhdeksi ja samaksi apparaatiksi, oikeusjärjestelmä on läpeensä korruptoitunut, ei voi paljon odottaa maan kehitykseltä.

Entäpä tulevaisuus? Mäkelä heittää rohkean analyysin - hänen mukaansa Venäjän ja Euroopan on jossain vaiheessa aidosti ryhdyttävä yhteistyöhön, koska konkurssikypsää Venäjää ei pelasta maan mineraalit vaan eurooppalaiset investoinnit, uudet tehtaat ja taloudellinen toiminta. Venäjä haluaa puolestaan kallistua Mäkelän mukaan Euroopan kaveriksi, sillä Kiinan ja Intian nousu tekevät Euroopasta luonnollisen liittolaisen. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, Aasia jää sitten luonnolliseksi viholliseksi.

Kaiken kohinan keskellä tavalliset ihmiset elävät kuitenkin tavallista elämää ja sitä Mäkelä kuvaa yksityiskohtaisesti. Borssi-keiton oikeaa keittotapaa kuvaillaan sivukaupalla, samoin vaikkapa nappikaupan olemusta, ikonien ideaa, tenniksenpeluuta, selostetaan venäläisiä kirjailijoita ja käydään lopulta koulun päättäjäisissä, samoillaan Pietarin lähiöissä ja Mustanmeren rannalla. Mielenkiintoisia aiheita, mutta ehkä näitä tarinoita olisi voinut vähän tiivistää. Välillä tuntuu, että sivumäärän kasvattaminen on ollut tarinankerrontaa tärkeämpää.

Kirja on myös rakkaustarina, sillä läpeensä rakastunut kirjailija kulkee Venäjällä venäläisen vaimonsa kanssa - ja tuon tuostakin kirjailija lausuu ylistyssanoja puolisostaan. Vaimon avulla tarinointiin tuodaan myös naisnäkökulmaa, ehkä vähän kliseisestikin.

Miehet kun tuntuvat olevan pääosin juoppoja, työn vieroksujia tai sitten töihinsä täysin uppoutuneita ja ylipäätään ongelmien aiheuttajia kun taas naiset pitävät perheet pystyssä ja kasvattavat lapset ja siinä ohessa tekevät suuren osan palkkatyöstäkin.

Mutta ehkä oleellisin kysymys rakastuneelle kirjailijalle olisi, että voiko suomalainen koskaan oikeasti rakastua venäläiseen? Täällähän pidettiin Karjalan evakoitakin ryssinä.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme