Mainos
Mainos

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Arvio: Terhi Hyvärinen

(Tammi ) Suomentanut Aleksi Milonoff

I once had a girl, or should I say, she once had me...

She showed me her room, isn't it good, norwegian wood? (Beatles)

Kohta 20 vuotta täyttävä poika Toru Watanabe aloittelee opiskelijaelämäänsä erossa lapsuudenperheestään vuonna 1969.

On Naoko, joka oli Torun itsemurhan tehneen parhaan ystävän tyttöystävä. Naoko tarvitsee apua -kovasti. On toinen tyttö, opiskelukaveri Mitodori, joka meuhkaa ja veuhkaa, elää tässä hetkessä ja on enimmäkseen varsin hauska ja siekailematon hupsu. Hänkin on herkkä ja tarvitsisi apua, vaikkei sitä myöntäisikään.

Sitten on paljon muita.

Päähenkilö Toru yrittää pysytellä rehellisenä ja suoraselkäisenä, vaikka hänkin on vielä heikoilla. Aikuiseksi kasvaminen on kovin vaikeaa. Näitä tunteita on moni lukijakin kokenut nuoruudessaan.

Haruki Murakamin teoksessa Norwegian Wood länsimainen kohtaa itämaisen merkillisellä universaalilla tavalla. Lukija ei voi koskaan olla varma, mitä tapahtuu. Pienet yksityiskohdat saavat tarinan kulissin, Japanin, eloon; eväslaatikot, sake-automaatit, loputtomat junamatkat, maaseudun kattilalaaksot, viileät setrimetsät, valkoiset savujuovat, haukkuvat koirat ja ulkona kuivuvat pyykit.

Kieli ja tunnelma ovat uskomattomat. Raikasta ja kirkasta.

Ei ihme, että The Guardian nimesi teoksen tuhannen must-lukea -kirjan joukkoon.

Norwegian Woodissa ei tapahdu paljoa, mutta paljon tapahtuu silti.

Haistan kirjassa heräävän aamun kirpeän usvan vuorilla. Aistin Tokion sykkeen ja tunnen kampuksen hiljaisuuden sunnuntaisin, kun pojalla ei ole muuta tekemistä kuin pestä pyykkiä ja silittää. Jos ei siis sada. Sateella Toru onkin pulassa tyhjyyden kanssa. Elämän suunta ei ole vielä selvinnyt, mutta mikään ovi ei ole toisaalta sulkeutunutkaan.

Suomentaja Aleksi Milonoffilla on ollut poikkeuksellista herkkyyttä, kun hän on tehnyt käännöstyön japanista englantiin käännetyn version perusteella.

Jos väittää, että Murakamin teksti on sovinnaista ja kliseistä kitschiä, niin ei ole ymmärtänyt lukemastaan kuin pinnan. Tai tuskin sitäkään. Kirja on vastustamaton, seksikäs ja viehättävä. Jännittävää, että kirjan jokaisesta henkilöstä pitää, vaikka oikeastaan kaikki ovat aivan mahdottomia. Ihmisten hyväksyntä ehdoitta tuo kirjaan syvästi inhimillisen tason.

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme