Mainos
Mainos

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Arvio: Minna Karila

(Tammi) Suomentanut Aleksi Milonoff

Ensikosketukseni Haruki Murakamiin tapahtui puolivahingossa kuutisen vuotta sitten löytäessäni divarin pokkarihyllyltä kulahtaneen kappaleen romaanista Sputnik rakastettuni. Suhde Murakamiin syntyi eurolla. Sputnikissa minäkertoja K rakastelee oppilaansa äitiä mutta rakastaa kuitenkin boheemia Sumirea, joka puolestaan on ihastunut vanhempaan, naimisissa olevaan Miuhun. Miu taas on kykenemätön rakastamaan ketään. Vastustamattoman sotkuista, eikö vain? Ja pian alkaa tapahtua kummia.

Oli siis pakko löytää lisää Murakameja. Tilasin Amazonista kirjailijan muita sykähdyttäviä kertomuksia rakkaudesta, itsensä etsimisestä ja toisista todellisuuksista. After Dark -romaanissa nuori nainen nukkuu viikkotolkulla syvää unta kertojan tarkkaillessa häntä elokuvakameran tavoin. Dance Dance Dance -kirjassa nuori mies asettautuu hotelliin, jossa tapahtuu yliluonnollisia asioita ja Suuressa lammasseikkailussa tavataan nainen, jolla on poikkeuksellisen eroottiset korvat. Murakamin mielikuvituksessa on jotain samaa kuin animaatioelokuvan mestarin Hayao Miyazakin maailmassa, jonka tuikitavalliseen arkeen fantasia-ainekset odottamatta tunkeutuvat.

1987 ilmestyneen mutta vasta hiljattain suomennetun Norwegian Woodin päähenkilö on Toru Watanabe, joka rakastuu kuolleen tyttöystävänsä parhaaseen ystävään Naokoon. Naokon väistellessä Torun läheisyyttä hauska ja itsevarma Midori tarjoaa itseään nuorukaiselle estottomasti. Naoko kokee hermoromahduksen ja kirjoittautuu sisälle parantolaan, jossa hän saa tukihenkilökseen omaa menneisyyttään pakenevan Reikon. Myös Reikon ja Torun välille syntyy lyhyt suhde. Murakamin maailmassa suru sekä yhdistää että erottaa ihmisiä.

The Beatlesin kappaleen mukaan nimetty Norwegian Wood on lukemistani Murakamin kirjoista helpoin, tunnekuohuisin ja romanttisin. Se on kuvaus 1960-luvun tokiolaisesta opiskelijaelämästä ja pakahduttavasta rakkaudesta. Murakamin teoksille tyypillinen itsensä etsiminen ja sovinnonteko menneisyyden kanssa ovat siinä hyvin maanläheisiä. Liikkuessaan monissa romaaneissaan unissa tai rinnakkaistodellisuuksissa Murakami maustaa niitä aina huumorilla ja arkirealismilla. Norwegian Woodista surrealismi on tyystin poissa.

Murakamin henkilöhahmot lukevat amerikkalaista kirjallisuutta, syövät välillä länsimaista ruokaa ja tuntevat popkulttuurimme ikonit. Länsimaiset ainekset yhdistyvät mutkattomasti japanilaisten henkilöhahmojen elämään ja sielunmaisemaan. Murakami kirjoittaa kuolemasta, murheesta, ystävyydestä ja rakastamisen vaikeudesta kauniisti ja älykkäästi muttei lainkaan raskassoutuisesti. On todella haikeaa jättää Norwegian Woodin rikkinäisille mutta ihanille henkilöhahmoille hyvästit. Aleksi Milonoff on muuttanut romaanin notkeaksi ja kauniiksi suomeksi.

En voi työssäni tehdä juttuja vain suosikkikirjailijoistani, sillä oma kirjamakuni ei edusta koko kansan makua. Huomenta Suomen kirja-aamujen vieraita ja juttuja suunnitellessani löydän joskus kirjailijoita, joiden maailmaan jään onnellisesti koukkuun. En koskaan koe, että tuhlaisin lukiessa aikaani. Lähinnä yritän olla ahdistumatta niistä lukuisista hienoista kirjoista, joita en luultavasti koskaan ehdi lukea.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme