Mainos
Mainos

Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia. Mitä globalisaation jälkeen?

Arvio: Janne Hopsu

(Into Kustannus, 2012)

Euroopan unionissa on demokratiavaje, senhän me tiedämme. Mutta myös finansialisaatio on demokratian idean ja toteutumisen vastaista, kirjoittaa Heikki Patomäki, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori, ja tunnettu vasemmistolainen talous- ja yhteiskuntakriitikko. Finansialisaatio tarkoittaa ”prosessia, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja rahoituseliitit kontrolloivat yhä enemmän yksityisiä taloudellisia prosesseja ja julkisia talouspoliittisia päätöksiä”.

EU ja euro voivat huonosti. Palleaiskuja ovat saaneet myös vuosien 2008-09 rahoituskuplan puhkeamisen myötä taloudellisia ja mainetappiota kokeneet rahoituslaitokset. Näitä yhdistävät uusliberaali talousajattelu, jota Patomäki pitää syynä ongelmiin.

Sormella osoittaminen on helppoa. Vaihtoehtojen esittäminen vaatii jo enemmän ponnistuksia. Patomäki tarkastelee niitä altergolablistin, uusliberalistisesti toteutuvan globalisaation vaihtoehtoisesta, näkökulmasta. Kyse ei siis ole ovensa säppiin laittavasta ja kotinurkkaansa käpertyvästä globalisaation vastustamisesta jo lähtökohtana. Me tarvitsemme toisiamme ja olemme toisistamme riippuvaisia, on Patomäen solidaarisuusviesti.

Hän esittelee suuremmallekin yleisölle ymmärrettävässä kirjassaan (talousjargonia vain välttämättöminä annoksina) vaihtoehtoja paremmalle tulevaisuudelle. Kirja on siis paitsi analyysi, myös kannanotto. Hän kertoo kuinka päädyimme nykyiseen kriisiin, ja mitkä olivat hänen mielestään sen talousideologiset taustat.

Patomäki pohtii myös euron tulevaisuutta, ja esittelee ratkaisumalleja velkaongelmille, joista viime vuosikymmeninä on ollut kokemuksia niin kehittyvässä maailmassa mantereilta toisille. Hän ei ole downshiftaaja, mutta muistuttaa että työpaikkojen ja tasa-arvoisemman tulonjaon yhteydessä on muistettava taloudellisen toiminnan ekologinen kestävyys.

Niin, mitä professori Patomäki ehdottaa nykymenon tilalle? Demokraattista globaalikeynesiläisyyttä. Kuulostaa määritelmähirviöltä, mutta sitä ovat myös mm. credit default swapit, joiden toimintaa eivät tunnu kunnolla ymmärtävän edes kaikki pankkialalla samppanjansa ja äyriäisherkkunsa tienaavat ihmiset.

Lyhyt sitaatti pidemmästä määritelmästä: ”Globaalikeynesiläisyyden keskeisiä teemoja ovat julkishallinta; demokraattinen politiikka; sekatalous; globaali verotus; globaali tulojen uusjako; globaalin kokonaiskysynnän, investointien ja rahoituksen yhteishoito; ekologinen kestävyys; sekä hallinnan monet tasot ja asiayhteydet ja niiden linkit.”

Huuhaata? Joitakin vuosia sitten power suit –miehet ja –naiset nauroivat näille ajatuksille ivallisesti Wall Streetiltä ja Lontoon Citystä Helsingin Aleksanterinkadulle. Saattavat naureskella vieläkin, mutta eivät enää aivan entisellä maailmanomistajan arroganssilla. Patomäen hahmotelma on vaativa, taivaanrannassa. Mutta jotain on tapahduttava, sillä länsidemokratioiden kansalaiset eivät enää katso hyvällä vanhaa menoa. Tämä ei koske ainoastaan Kreikkaa, se on vain ukkosenjohdatin.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme