Mainos
Mainos

Henning Mankell: Likainen enkeli

Arvio: Hilkka Hyrkkö

(Otava) Kääntäjä: Kari Koski

Henning Mankell on kymmenkunta vuotta kirjoittanut muita kuin dekkareita, mutta kiistatta hänet Suomessakin tunnetaan parhaiten komisario Kurt Wallanderin ympärille punotuista rikostarinoista. Mankell lienee siksi kustantajalle varma valinta.

Likaisen enkelin idean kirjailija sai törmätessään Mosambikin nykyisen pääkaupungin Maputon arkistoissa tietoon, että kaupungin huomattavia veronmaksajia reilut sata vuotta sitten oli ruotsalaisnainen, joka piti kaupungissa bordellia. Tämän tiedon varaan Mankelle rakentaa Hannan tarinan.

Hanna Renström on kotoisin Pohjois-Ruotsista, isättömäksi jääneestä nelilapsisesta perheestä, joka elää vai miten kuten. Niinpä Hannan äiti pakkaakin tyttärensä kauppiaan rekeen ja lähtee kaupunkiin etsimään kaukaisia sukulaisia. Heitä ei koskaan löydy ja Hanna pestatuu valtamerilaivalle kokiksi. Laiva suuntaa kohti Australiaa. Tästä eteenpäin kirjan tapahtumat kattavat puolitoista kiihkeää vuotta Hannan elämässä.

Laivalla hän avioituu ja jää leskeksi. Hanna Lundmark poistuu laivasta Afrikan rannikolla eikä palaa alukseen. Hotelliksi luulemassaan bordellissa kuoleman kielissä oleva ruotsalaistyttö saa hoivaa ja vahvistuu takaisin elämään. Nopeassa tahdissa bordellin omistaja haluaa naimisiin tämän vapaan valkoisen naisen kanssa. Hanna jää pian toistamiseen leskeksi ja huomaa omistavansa bordellin.

Näissä puitteissa Mankell pohtii, miten musta Afrikka oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, ei musta ainoastaan ihmisten ihonvärin vuoksi, vaan uskomusten, tapojen, tekojen. Ruotsalaisnainen on vieras mustalle, mutta vieras myös siirtomaaväen valkoiselle. Hän on taustaltaan lähempänä bordellinsa työntekijöitä ja muita mustia kuin ketään valkoista.

Hanna tarkoittaa hyvää, mutta tulee sotkeneeksi mustavalkoisen Portugalin siirtokunnan totuttuja tapoja ja talloneeksi rotujen välisiä raja-aitoja. Anaksi muuttuneen Hannan kohtalokkain teko on ryhtyä suojelemaan kaksinnaineen valkoisen miehensä tappanutta mustaa naista. Koska Analla on rahaa ja hänen omistamansa ilotalo on monelle tärkeä, Anan erilaista käytöstä ja pienimuotoista ihmisoikeustaistelua siedetään, mutta ei suvaita.

Lopulta Anan palveluksessa oleva valkoinen mies tekee tästä kaikesta lopun tappamalla Anan suojatin vankilassa. Ana ymmärtää, että hänen täytyy lähteä. Kunnian naisena hän koettaa turvata työntekijöidensä elämän lahjoittamalla kaikille enemmän kuin viiden vuoden ansiot, mutta prostituoidut eivät halua rahaa. Heidän ainoa käsitettävissä oleva haaveensa on, että Ana aikoo perustaa ilotalon toisaalle ja he haluavat mukaan. Hanna-Ana on taas ymmällään.

Kirjan keskeinen viesti on ruotsalaisen ymmällään olo afrikkalaisten edessä. Hanna ei ymmärrä afrikkalaisia eivätkä he häntä. Hyvää muuttuu pahaksi kun tämä keskinäinen ymmärrys puuttuu. Kirjailija varmaan peilaa omia kokemuksiaan Afrikasta, jossa hän osittain asuu.

Kirja on pitkä, vaikka itse kerronta on lyhyttä. Tapahtumia ja hahmoja on paljon. Henning Mankell olisi tehnyt ison palveluksen lukijalle pohtimalla ja analysoimalla hiukan enemmän. Nyt tapahtumat ovat sarja oudohkoja sattumuksia, dokumentoitu tosiasioiden tapaan, kerrottu fiktion vapaudella.

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme