Mainos
Mainos

”Herkullista joulua” kertookin ruotsalaisperinteistä

Herkullista joulua

Arvio: Terhi Hyvärinen

(Otava) Suomentanut Jaana Iso-Markku

Joulun ruokakirjan pitäisi olla kiehtovan tummanpunainen/vihreä, vedet kielelle herauttava. Tämä näyttää aneemiselta. "Herkullista joulua" -reseptikirja on haaleassa sekavuudessaan melkeinpä ruma.

Kansi ei lupaa hyvää, mutta katsotaan.

Kirjassa ”jouluruokien klassikko” on Janssonin kiusaus. Joulumakkaroiden sekä lihapullien tekoon keskitytään antamuksella.

Joulupöytään suositellaan ”suosittua silliruokaa eli matjessillitorttua”. (Paremminkin suomalaisen joulun nykyklassikko on ohuista kylmäsavuporoviipaleista pyöritelty rulla, jossa on välissä piparjuurituorejuustoa ja lisukkeena pihlajanmarjahyytelöä.)

Rosollia ei kirjalle tietysti ole olemassakaan. Limppuun laitetaan puoli desiä siirappia ja 3 desiä rusinoita.

Jos olisin kiinnostunut ruotsalaisesta joulusta, olisin ostanut kirjan ”Ruotsalainen joulu”.

Tarkemmin katsoen kirjan alkupuolen tiedoista tosiaan selviää, että kirja on Allt om Mat -toimituksen teos. Yritän innostua, vaikka minua harhautettiin.

Mutta ruotsalaisperinteet tuntuvat Suomesta katsoen monesti vääriltä. Riisipuuro ja sahramipullat syödään jo Lucian päivän aamuna, 13.12. heti sen jälkeen, kun Lucia-puku on etsitty ja silitetty.

Itsenäisyyspäiväämme teoksessa ehdotetaan sopivaksi päiväksi laatia toivomuslistaa joulupukille. Eipä tunnu juhlavalta, ei. Kalenteria olisi tosiaan voinut sovittaa Suomen oloihin.

Sahramia -tuota maailman kalleinta maustetta- mätetään kirjassa joulun alla vähän kaikkeen, ”Onhan nyt joulunalusaika, otetaanpa punssia”.

Nämä ruotsalaiset -siis tämän kirjan mukaan- aloittavat kaiken mässäilynsä jo varhain. He viettävät glögikutsuja, adventtijuhlia ja makkaratalkoita. Pyörittelevät Luciapullia, uppopaistavat klenettejä(?), viettävät riistapäivällisiä, juovat iltapäiväteetä kolmioleipien kanssa ja maustavat snapseja. Erillinen lukunsa on ”Drinkkejä takan äärellä”. Nekkuja tehdään kaksi kertaa ennen joulua, joulutorttuja ei lainkaan.

Nyyttäreitä ja valvojaisia riittää. Ei niin pientä paketin väkerrystä, etteikö siitä yhteisöllinen ruokajuhla saataisi aikaan! Toki erinomaista terapiaa vuoden pimeimmän ajan saapuessa.

"Jouluaterian valmistelut" -luvussa on järkeä. Siinä kerrotaan, miten paljon ennen h-hetkeä herkut voi valmistaa pakastimeen: nyt lokakuussa voi leipoa piparkakut, pikkuleivät, sahramileivän ja vierrelimpun pakastimeen. Sitä vastoin näkkileipä kannattaa tehdä vasta marraskuussa (Tätä tietoahan juuri kaipasimmekin).

Selväksi käy, että ruotsalaiset ovat niin turvonneita hyvästä ruuasta ja juomasta testattuaan sitä syyskuusta asti, että jouluna heille riittää aamiaiseksi suklaalatte. Myöhemmin viinimarjatoti tai kuuma appelsiinimaito konjakilla terästettynä. Lisukkeena ehkä hivenen kylmäsavu- tai graavilohta munakokkelin ja tryffelin kera sillä itsetehdyllä näkkileivällä - kun riisipuurokiintiökin tuli täyteen jo ennen toista adventtia.

Kirja sopii ehkä suomalaiselle, joka on menossa riikinruotsalaiseen sukuun.

Hän, joka haluaa terästää tietojaan suomalaisperinteistä, etsii divarista Mysi Lahtisen teoksen: "Joulu, sen historia, askareet ja herkut". Kaupasta löytyy myös tuore Irmeli Castrénin "Kodin jouluniksit", joka antaa vinkkejä juhlan suunnitteluun ja stressittömään joulun viettoon.

Niin, se kinkku. Joulupöydän kruunu. Siinäkin puhumme eri asioista. Ruotsalaisille kinkku on 3-4 kilon näpertely, meille se on 10 kiloa syöjien määrästä riippumatta, öistä valelua, tarkkailua, ihanaa tuoksua.

Nämä ruotsalaiset keittävät kinkkunsa padassa.

Ei ihme, että lihapullat ovat ruotsalaisen joulujuhlan herkkuja.

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme