Mainos
Mainos

Huovinen lupaa parempia aikoja

Eero Huovinen: Enkeli taivaan

(WSOY)

Ennen kuin Eero Huovinen uusimpaan kirjaan pääse kiinni, sen nimi herättää kysymyksiä: tuleeko tässä professori- ja piispatason teologilta tyrmäys nykyajan enkeli-harrastajille; yliluonnolliset, mytologiset aiheethan ovat joutuneet viihdeteollisuuden "hyöty"käyttöön.

Kun selviää, että kirja kertoo jouluajan virrestä, herää ihmetys: kokonainen kirja yhdestä virrestä - miten se voisi olla ajankohtainen.

Mutta niin väärässä sitä taas oltiin.

Huovinen vie lempeällä tekstillään lukijan lapsuutensa kodin jouluihin, äidin hienovireisiin säveliin ja isän selkärankaiseen (hauska uudissana), vaasanmassimaiseen poljentoon. Saksalaisen leikkikoulun kasvatti oppi tämän virren jo ennen kuin ymmärsi sanojen merkityksen, kummallakaan kielellä . Hän raottaa kiinnostavasti omaa elämäänsä ja suhdettaan joululauluun, joka on kulkenut aktiivisesti mukana koko Huovisen pappisuran.

Helsingin piispana Eero Huovinen piti joka joulu, kaksikymmentä vuotta, tuomiokirkossa jouluhartauden, vaikka olisi varmasti voinut siirtää tehtävän nuoremmille papeille. Näiden hartauksien saarnoissa hän on purkanut, selittänyt tätä yhtä ja samaa virttä vuodesta toiseen, selittänyt yksittäisten sanojen merkitystä ja antanut Enkeli taivaan -tarinan hallita jouluhartautta. Myös sävelin ja tunteen kaikilla tasoilla.

Helppo kuvitella että tämä virsi on taannut monien joulutunnelman. Se soi läpi koko kirjan hartaana ja tyynenä, silti lasten tarinallisena satuna. Martti Lutherhan kirjoitti tekstin joulunäytelmäksi tiettävästi omille lapsilleen.

Useimmille meistä rooli seiminäytelmän aasina, paimenena tai Mariana lienee ensimmäinen julkinen esiintyminen. Minulla oli rooliasuna äidin satiininen saunatakki, kansakoulun ekaluokkalaiselle aivan liian suuri ja saunaan yhdistettynä jotenkin vähän hävettävä. Laulamaan en päässyt silloinkaan - jossakin joulukirkossa vielä yllätän, poistamisen uhallakin.

Itseäni ei erityisemmin kiinnosta ikiaikaisten tekstien teologinen tutkiskelu tai dogmaattisten oppiriitojen päivitykset - se saa ensin ottamaan etäisyyttä mutta Huovinen tekee tekstistään ajankohtaisen. Näinhän klassisista teemoista usein sanotaan mutta tässä se pitää paikkansa! Hän ottaa kantaa uskonnollisten laulujen esittämiseen koulujen juhlatilaisuuksissa (en paljasta lopputulosta) ja avaa minusta yllättävänkin paljon omaa epäilyään kristinuskon perusoppeihin. Miten piispa voi epäillä Jumalan olemassaoloa, Jeesuksen ylösnousemista tai neitseestäsyntymistä!

Keksin kauniille kirjalle helposti tarvetta: koulujen aamuhartauksissa tai uskonnon opetuksessa voisi käydä läpi luvun kerrallaan ja kymmenennellä kerralla riemusanoma tiivistyy: parhaat päivät ovat edessäpäin.

Toisaalta tämä on tyylikkään varma lahja anopille vaikka hän olisi kirkkoherran rouva. Ja meille tapakristityille tai uskonnottomille selittyy suosituimman joululaulun kulttuurihistoriallinen merkitys ja sen sointi saa uuden syvyyden.

Kirja herättää monta kysymystä, joita onnekseni pääsen esittämään Eero Huoviselle itselleen Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 28.10.2012 klo 13.00 Bonnier-lavalla Messukeskuksessa halli 7, osasto D 41.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme