Mainos
Mainos

Ilkka Falck: Mamma mia. Italialaisten äitien keittiössä. Valokuvat Antonio Ranesi

Arvio: Terhi Hyvärinen

(Otava 2011)

Mamma mia. Italialaisten äitien keittiössä on paitsi keittokirja, myös matkakirja kymmeneen Italian 21:stä maakunnasta. Italian ystävä Ilkka Falck matkaili eri maakunnissa paikallisen valokuvaajaystävänsä Antonio Ranesin kanssa. He söivät ja joivat paikallisten ruokapöydissä ja keräsivät perinnetietoa. Falck kertoo kirjansa yhdeksi tehtäväksi osoittaa, että italialainen ruokakulttuuri on paljon muutakin kuin pizzaa ja pastaa -toki niidenkin ohjeita annetaan, mutta ei niitä tavanomaisimpia.

Resepteistä löytää esimerkiksi hämmästyttävän ohjeen siitä, miten aito couscous tehdään itse alusta alkaen. Resepti on muuten periytynyt Sisiliaan pohjoisafrikkalaisilta ja arabeilta. Opin, että kuhisevassa Roomassakin perinteistä itsetehtyä kotiruokaa arvostetaan ja torihallit ovat mammojen suosiossa. Umbriassa isäntä Franco hakee tikkaat ja jälkiruokaviikunat poimitaan suoraan puusta. Venetsiassa Muranon saarella ystävyksille tarjoillaan 1600-luvun huvilan terassilla jättikatkarapuja persiljaöljyllä ja uunissa paistettua meriankeriasta.

Kirjan keskiössä on italialaisten aikojen alusta arvostama lähiruoka ja Piemonten maakunnassa syntynyt Slow food -liike, joka on nyt meilläkin vihdoin trendikästä.

Mamma mia tuo ajatuksia herättävästi esiin sen, että Italiassa joidenkin maakuntien välimatka on ehkä sata kilometriä, mutta silti ne ovat säilyttäneet täysin oman ruokaperinteensä. Se pistää miettimään Suomessa, jossa etelässä ja pohjoisessa syödään samaa teollista paahtoleipää, valmiiksi pakattuja rasvattomia porsaankyljyksiä ja broilerin jätteistä tehtyjä suikaleita.

Vaikka Italiaan liittyviä keittokirjoja on markkinoilla todella paljon, Ilkka Falckin Mamma mia viehättää lämpimän tunnelmansa takia. Tekstistä ja valokuvista välittyy, että tekijät ovat olleet aidosti läsnä italialaisten keittiössä. Kuvattavat eivät poseeraa kuten kuvatoimistojen kiiltokuvissa, vaan ovat keskittyneitä omiin askareisiinsa.

Imeliä turistikuvia tässä kirjassa ei siis ole. Herkullisten juustojen, tuoreiden yrttien tai kiiltäväkylkisten sardellien tuoksut sen sijaan tulvahtavat joka aukeamalta.

Romantisoitua? Totta kai. Mutta mikäpä onkaan rännän roiskuessa ikkunaan parempaa ajanvietettä kuin lukea ihmisistä, jotka näkevät tavallista enemmän vaivaa ateriansa eteen nauttiakseen sen sitten kiireettä läheistensä kanssa.

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme