Mainos
Mainos

Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikkaa

(Otava 2011)

Nykypäivänä pidämme islamilaista maailmaa puritaanisena ja seksuaalikielteisenä: aviorikkojille jaetaan raippoja ja naiset säkitetään piiloon. Miten tähän on tultu? Vielä 1800-luvulla orientti nähtiin erotiikan luvattuna maana, kun länsimaat puolestaan olivat tunnettuja seksuaalikielteisyydestään.

Jaakko Hämeen-Anttilan mainion orientin erotiikasta kertovan teoksen mukaan itämaiden ylenpalttinen erotisointi länsimaissa alkoi Tuhannen ja yhden yön tarinoiden ensimmäisistä käännöksistä jo 1700-luvulla. Alkuperältään tämä kulttikirja ei ollut mikään lasten satukirja vaan paljolti eroottisia tarinoita sisältävä opus. Vähitellen myös muu orientin erotiikkakirjallisuus tuli tutuksi länsimaissa. Ja kun länsimaissa alettiin julkaista yhä pornahtavampia "tositapahtumiin" perustuvia itämaiden kuvauksia, oli orientin oletettu hillittömyys haaremilaitoksineen laajasti länsimaailman tiedossa.

Hämeen-Anttilan mukaan islamilaisen maailman erotisointi johti siihen, että 1800-luvun seksituristien virrat suuntautuivat Turkkiin, Pohjois-Afrikkaan ja Egyptiin. Etenkin homot etsivät idästä vapautuneempaa yhteiskuntaa. Kun sitten turistit ja eritasoiset tutkijat lähettivät länteen kuvia ja kuvauksia pääasiassa itämaiden prostituoiduista, oli länsimaailman näkemys orgioihin taipuvaisista muslimeista täydellinen. Vastaavasti monet eurooppalaisiin seksituristeihin tottuneet marokkolaiset luulivat kaikkia länsimaalaisia homoiksi.

Yksi orientin kuvaajista oli kuuluisa suomalainen tutkimusmatkailija Georg Wallin (hänellä on nimikkokatu Helsingin Kalliossa). Wallinin kirjoitukset olivat ajan tyylin mukaisia - hän naiskenteli noin 14-vuotiaiden prostituoitujen kanssa ja lähetti näistä tutustumisistaan selvityksiä Suomeen. Hämeen-Anttilan mukaan Wallinille kelpasi kaikki: arabit, berberit, mustalaiset, etiopialaiset, mitä nyt tarjolla olikin. Hämeen-Anttila kuitenkin ikään kuin ymmärtäväisesti muistuttaa, että Wallin oli yhtä innostunut ilotytöistä myös Euroopassa.

Orientin muuttuminen länsimaalaisten silmissä eräänlaiseksi seksuaalisuuden vapaavaltioksi ei ollut aivan tuulesta temmattua, vaikka 1800-luvun pornografiset kuvaukset olivat elosteluineen hieman yliampuvia. Hämeen-Anttilan mukaan islamilainen maailma oli perinteisesti vapaamielisempää ja tämä mahdollisti myös länttä laajemman eroottisen kirjallisuuden. Hämeen-Anttilan kirja keskittyy pääosin keskiajalta säilyneisiin tarinoihin ja oppaisiin

Keskiajalta on säilynyt pääasiassa kahdenlaisia kirjoituksia: uskonnollista ohjekirjallisuutta sekä perinteistä kaunokirjallisuutta. Uskonnollinen kirjallisuus kertoo miten ihmisten olisi pitänyt elää ja juuri näitä elämästä vieraantuneita kirjoja nykyajan fundamentalistit käyttävät Hämeen-Anttilan mukaan ohjenuoranaan. Toisaalla ovat keskiajan ns. seksioppaat tai eroottiset käsikirjat - Hämeen-Anttila myöntää, että näitä lukemalla saa puolestaan aika hillittömän kuvan arabien seksielämästä. Niin tai näin, Hämeen-Anttilan kirja siteeraa näitä hillittömiä kirjoja huomattavasti enemmän kuin imaamien käytösoppaita.

Ja hyvä niin, sillä Hämeen-Anttilan kirja on hauska ja kaikkea muuta kuin ahdasmielinen. Itse asiassa vaikka lähdekritiikki on hyvää pitää mielessä, keskiajan islamilaisia seksioppaita tai Tuhannen ja yhden yön tarinoita kirjoitettiin juuri viihtymistarkoituksessa ja siinä mielessä niitä on hyvä nytkin lukea. Toki niissä oli ajalle tyypillisiä opetuksia ja varoituksia naisten kavaluudesta ja uskottomuudesta, mutta yhtä kaikki, uskottomuuden kaikki muodot on sitten kerrottu yksityiskohtaisesti kaikkien lukijoiden ja kuulijoiden iloksi. Niin, tiesittehän, että jos jostain löytyy uskollisena pysynyt vaimo, niin hänellä ei ole vain ollut tilaisuutta olla uskoton.

Kirja on hyvä opas ikiaikaisiin ajattelutapoihin - ja käytäntöihin. Jo keskiajan islamilaisessa maailmassa "tiedettiin", että mustat miehet ovat kyvykkäämpiä ja että heillä on parempi varustelu. Varustelun koko ja laukeamisen hitaus sekä kyky uuteen aktiin nopeasti edellisen jälkeen tuntuvat olevan jatkuvia teemoja tässä kirjallisuudessa. Myös esileikkien tärkeys tuodaan koko ajan esille - jopa itse profeetta on sanonut, että esileikit erottavat ihmisen eläimestä. Ja piristeitäkin käytettiin reippaasti, niin viiniä, hasista kuin tyrmäystippojakin. Eräskin opettaja riehui hasista liikaa nautittuaan penis kädessä luokkahuoneessaan ja aiheutti luonnollisesti skandaalin - lööppiin olisi mies päätynyt nykyaikana.

Oikeastaan ainoa keskiaikaisen eroottisen kirjallisuuden jonkinasteinen tabu näyttää olleen oraalinen seksi. Tosin Hämeen-Anttila ei osaa selittää, miksi oraaliseksistä ei kirjoitettu. Sen sijaan anaaliseksi oli hyväksyttävää ja sitä kuvataan kirjallisuudessa runsaasti. Vaikka uskonto kielsi avioliiton ulkopuolisen seksin ja siten myös homoseksuaalisuuden, käytännössä homosuhteet olivat yleisesti sallittuja. Anaaliseksi oli kirjallisuuden mukaan normaalia myös heterosuhteissa.

Hämeen-Anttila selvittää pitkään homoseksuaalisuuden historiaa arabialais-islamilaisuudessa ja päätyy näkemykseen, jonka mukaan homoseksuaalisuuden hyväksyminen tuli islamilaiseen kulttuuriin 700-luvulla Persiasta. Persian hovikulttuurissa oli puolestaan antiikista juontuva homoeroottinen perinne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että arabit olisivat sankoin joukoin ryhtyneet homosuhteisiin, vaan että homoseksuaalisuus nähtiin yhtenä hyväksyttynä osana miesten välistä seksielämää. Sen sijaan naisten välisiin suhteisiin - eli "hinkkaamiseen" - suhtauduttiin kielteisemmin.

Islamilaisen maailman eroottisen elämän lisäksi Hämeen-Anttila kertoo lyheysti islamin alkuajoista ja arabien noususta alueensa valloittajiksi. Tähän liittyy oleellisesti Koraanin syntyminen ja myös sen sisältämät seksuaalisäännöt. Juuri profeetta Muhammadin suhtautuminen naisiin on Hämeen-Anttilan mukaan keskeinen islamin seksuaalikäsitysten kannalta.

Eniten keskustelua on herättänyt Muhammadin lempivaimo Aisha, joka oli hyvin nuori tullessaan keski-ikäisen profeetan vaimoksi. Hämeen-Anttila kummeksuu tästä kummunnutta pedofiilikeskustelua, sillä tuon ajan islamilaisessa kulttuurissa naiset naitettiin nuorina. Tuon ajan yhteiskunnassa avioliitto oli myös eräänlainen sosiaaliturvan muoto. Kyseinen Aishahan oli tarinan mukaan jäänyt karavaanin matkasta ja oli käytännössä yksin ilman holhoojaa. Ja on hyvä muistaa, että Shakespearen Romeossa ja Juliassa Julian äiti harmittelee, kun hänen tyttärensä ei vielä 13-vuotiaanakaan ole löytänyt miestä itselleen.

Hämeen-Anttilan kirja on eloisasti kirjoitettu ja alkuperäiset tekstilainaukset on upeasti käännettyjä. Killuttimille ja piirakoille on löydetty lukuisia synonyymeja, joita käyttämällä voi halutessaan piristää ihan nykyistäkin parisuhdetta.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme